Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankota Shop

Neitsyt lapin matka

Lisätty 16.07.2017

Vihdoinkin! Minulla on suomenlapinkoira, koirakouluni toimii koirankota nimellä enkä ollut ikinä käynyt lapissa. Tähen asiaan tehtiin muutos ja juhannus 2017 vietettiin lapissa. Leevi tottakai messissä.

Matka tuli varattua jo todella hyvissä ajoin. Paikka kriteerejä ei sen kummemmin ollut kuin, että lappia sen olla pitää, poroja ja silleen, mitä nyt etelän turisti kuvittelee näkevänsä.  Middle of nowhere oli juuri se oikea paikka.

Varasin mökin Sallan tuvat sivuilta joka sijaitsee nimensä mukaisesti Sallatunturin kupeessa. Mökkivaihtoehtoja oli miljoona tai ainakin siltä se tuntui. Valintakriteerit olivat kuitenkin: lemmikkieläimet sallittu, ilmainen peruutus sekä maksu lähempänä/paikan päällä. Just in case.  Arjessa on niin montaa muuttuvaa tekijää, että olisi harmittanut maksaa mökki etukäteen ja jos jostain syystä x, sinne ei olisikaan päässyt.

Lähdimme tiistaina äitini luokse kauhajoelle, säästääksemme ajomatkasta osan. Ke aamulla aikaisin auton nokkka kohti Sallaa, noin 9h ajomatka edessä. Leevi on autottomuudestani huolimatta kokenut matkustaja, joka ottikin rennosti takapenkillä. Hemmoteltu kun on, äitini (verhoilija) on tehnyt tyynyt takapenkin jalkatilan täytteiksi, joten Leevillä oli tilaa pötköttää. Taukoja piti pitää, lääkkeet ajoillaan, ruokaa, pissatuksia ja että pääsi itsekin jaloittelemaan.

 

Mitä pohjoisemmaksi päästiin, alkoi myös maisemat muuttua. Ehkä hieman karummaksi miljööksi, suota ja todella pitkiä suoria..loputon tie tai sitten se vain tuntui siltä kun kilometrejä oli takana jo kiitettävästi. Kirjautuminen oli sovittu klo 15-16 välille.  Perille päästyämme , avaimet respasta ja kamat mökkiin, jalat kohti kattoa.    

Mökki oli siisti ja näppärän kokoinen. Siihen mahtui olohuone, keittiö, pieni makuuhuone ja tilava pesuhuone saunoineen. Ai niin ja takka. Me emme takkaa käyttäneet mutta nille jotka tykkää ja ehkä tarvetta enemmän talviaikaan. Jos ei muuta niin tunnelmanluojana.

                                                                                         

 

 Jo pelkkä seuraavan aamun lenkki maisemakin oli patikointia. Melkoisen erilainen miljöö kuin kotona lähiössä. Mökin välittömästä läheisyydestä lähti heti suoalue, jonka yli meni pitkospuut.

Respa + ravintola oli vajaan 100m etäisyydellä. Mökkialue oli ajotien vieressä ja tien toisella puolella oli Sallan holiday hotelli ja lisää mökkikyliä. Poropuisto sijaitsi n. 3km päästä majoituspaikasta.

 

Netistä löytyi eri reittivalikoimia patikointiin ja yleensäkin tietoa alueen palveluista. Melko pian kävi selville, että kesäaika ei lapissa ole kovin ruuhkaisaa. Saimme kutakuinkin olla koko loman (8yötä) keskenämme. Muutama muu vieraili satunnaisesti ja yhteensä taisi olla 5 mökkiä varattuna samaan aikaan.  Talvella oli hiihtokeskuksen palvelut, moottorikelkkasarafit, huskyajelut jne. Kesällä patikointi ja pyöräileminen, frisbeegolf olivat ensimmäisenä tarjolla.

Olimme muutamaa päivää ennen juhannusta paikalla ja suurin osa paikoista, kuten poropuisto ja ravintola toiminta oli auennut vain muutaman päivää ennen., Sallan keskusta oli 10km päästä mökeistä ja sieltä löytyi kauppapalvelut, niin matkamuistomyymälä kuin ruokakaupat ja apteekki.

Matkassa oman jännityksensä toi se, että epileptikon koiran kanssa matkustamisessa on mat haasteensa. Meillä kun tuo kohtaustiheys on vielä kohtuullisen lyhyt, kalenterista laskin että saattaapi osua juurikin juhannusviikolle. Ennakkoon sitten hain apteekista diabamit ja että kaikkia lääkkeitä oli tarpeeksi. Selvitin sallan eläinlääkäri vaihtoehdot. Sallassa on kunnaneläinlääkäri, jossa päivystys. Isompi ell ketju/asema olikin sitten 100km päässä Rovaniemellä johon ajaisi parin tunnin verran. Lisäksi tämä asema oli kiinni juhannuksen. Ei ihan hirveästi lohduttanut eikä ainakaan laskenut omia stressitasoja, "mitä jos" nakersi takaraivossa vaikka täysin tietoinen ettei näille voi ennakkoon mitään jos tilanne tulee.

 

Lähdimme levätyn yön jälkeen tutustumaan ensimmäiseen patikointi reittiin. Ämminsuonpolku, joka oli muutaman kilometrin pituinen ja lähti aivan mökin nurkilta. Leevin kahden päivän matkustaminen , turusta kauhajoelle ja sieltä sallaan, piti ottaa huomioon ja lyhyt reitti sopi siis meille. Polku oli hyvin merkitty ja helppokulkuista pääosin. Muutamat pitkospuut ja pientä kiipeämistä kapeammalla polulla metsässä. Alkuun tuotti hankaluuksia kulkea pitkospuilla koiran kanssa. Leevi oli sitä mieltä , että jälkimmäisenä kulkiessa piti päästä ohi. Keskimmäisenä kulkiessa, Leevi pysähteli ja koitti kääntyä minuun päin kapeilla pitkospuilla. Molemmissa lopputuloksena räpiköintiä puoliksi suossa.  Paras järjestys oli minun kulkea edellä ja Leevi keskellä, jolloin vielä jälkimmäisenä tuleva ehti nappaamaan valjaista mikäli tuli huti. Kyllä se alkoi luontumaan ekan päivän jälkeen.

 

Luonnossa oli ihanan rauhallista. Muutama muukin retkeilijä tuli vastaan. Hieman mielikuvitus laukkasi ja mietein koska puskasta pöllähtää karhu porojen sijaan.

Sää oli pilvistä, aamuisin jopa rapsakan pirteä mutta muutamina päivinä sai nauttia auringonkin näyttäytymisestä.

Toisena päivänä valitsimme n. 5km reitin joka kulki osan matkaa Ämminsuonpolkua pitkin. Tahdin määräsi Leevi. Maastossa oli niin kangasmetsämäisiä teitä kuin pitkospuita, kalliolle metsässä kiipeilyä, rappusia muutamissa kohtiin sekä ihan autolla mentäviä hiekkateitä. Maisemat nousivat sen verran korkeammalle, että näki sallatunturit eri puolelta. Päivä oli aurinkoisin koko loman aikana, joten osui hyvin päivä ja reitti valinta yksiin.

  Evästaukoa pidettiin siinä vaihessa kun eteen tuli tolkuttoman pitkät portaat alaspäin. Normaalisti siinä ei olisi ollut mitään, mutta Leevin takapään koordinaatio ei ole ihan ennallaan sekä normaalia enempi liikunta väsyttivät karvapöksyä ja portaat olivat pienemmässäkin mittakaavassa hankalat. Tassut jäivät väliin ja askelmat eivät osunneet kohdilleen. Tuumaus - ja tankkaustauon jälkeen, Leevi pääsi liftillä alas. Oli se huvittava näky mutta minkäs teet.

 

Reiteillä pidin Leeviä vapaana. En tiedä kuinka sallittua se oli mutta sen verran tarkkailin ympäristöä, jos tulee muita vastaan tai niitä kuuluisia poroja, niin kytken koiran. Muutoin oli kiva, että Leevi pääsi vapaana juoksemaan ja kiipeilemään, hyvää kuntoilua sekä erilaista hahmottamista etenemiseen.  Polulla oli myös yksi haasteellinen ylitys, pitkospuut jotka olivat puoliksi uponneet ja siihen oli aseteltu kiviä, lankun paloja jne. Kuten aiemmin mainitsin Leevin sihtaaminen suoraan pitkospuilla oli hieman hakusessa ja nyt piti siis itse loikkia palikoilla sekä pitää koiraa linjassa ja mahdollisesti nostaa 30kg suosta. Jep. Siitäkin selvittiin kuivin nahoin vaikka olin aika epätoivoinen. 

Lomalla parasta oli ja on, kun ei tarvitse kellon kanssa juosta kilpaa. Se tunne, että vuorokaudesta loppuu tunnit, unohtui kyllä hyvin. Maiseman vaihdos auttoi kummasta. Toki hektisen arkeni vuoksi, palautumiseen kului monta päivää, suhteellisen kroonista väsymystä sain kuitenkin kuitata päikkäreillä eikä kiire ollut mihinkään.

 Kävimme kiipeämässä Sallatunturille (pieni)  ja kiertämässä hotellin läheisyydessä olevan Karhulammen. Leevi ei oikein uimisesta välitä mutta kahlaili minimaalisesti. Uimarantakin löytyi, mutta se oli kielletty koirilta. Poropuistossa oli mahdollista mennä kävelemään reitti maksua vastaan, jossa porot oleilivat. Sinne ei koiria saanut viedä, joka sinänsä ihan ymmärrettävää. Poropuistossa oli turistikauppa ja joka lähtöön löytyi matkamuistoja. Paikasta sai myös cateringpalvelut, josta tilasimmekin ennakkoon poropaistia paikalliseen tyyliin. Tilaus hoitui kätevästi netin kautta ja maksu paikanpäällä. Annoskoko oli todella reilu, yhdestä annoksesta riitti kuvauksen mukaan 4:lle henkilölle ja se kyllä piti paikkansa. Leevillekin kelpasi.

 Pari päivää tuli pakollista totaalista lepoa, sillä Leevi sai yhtenä aamuna kohtauksen. Sen jälkeen huilattiin ja otettiin rauhallisesti. Onneksi tämä episodi jäi yhteen kertaan eikä tarvinnut lähteä lääkäriin.

Paluu matka alkoi. Tähen mennessä poroja oli näkynyt muutama vilaus tien varressa kauppareissuissa mutta paluumatkalla niitä olikin sitten enemmänkin liikkeellä. Värityskin sopeutui liiankin hyvin maastoon, joten tarkkana sai olla. Leeviltä taisi mennä porojen näkeminen täysin ohi, sillä hän otti zetaa takapenkillä.

Paluureittinä tultiin eri puolta takaisin kuin tullessa. Kuusamo, Kuopio, Jyväskylä, Tampere akselilla. Matkaan kului 13h ja illalla klo 22 jälkeen oltiin kotona. Onhan siinä istumista ja kilometrejä.  Maisemat olivat kauniita keski-suomessakin. Virkistäviä järvimiljöitä vilisi ja erilaisia campingalueita. Ei olisi hassumpi idea mennä seuraavalla lomalla ihan mökkeilemään sellaisiinkin maisemiin.

 

 

Kaiken kaikkiaan mukava lapin reissu. Palvelut pelasi, majoitus oli siisti, henkilökunta ystävällistä. Hintataso majoituksessa oli 520€/8yötä. Lemmikistä veloitettiin 25€/ oleskelu.  Rauhallista lomaa kaipailevalle oikeinkin sopiva paikka, ainakaan juhannuskaan ei tuonut paikalle bileporukkaa. Voisin kuvitella että talvella voi olla enemmän viihteeläkin olevia lomanviettäjiä.

Kaikki oli lähellä vaikka tuolla etäisyydet olivatkin suhteelista. Siinä missä siellä oli mainos Kuusamon prismasta 100km, meillä päin on mainokset abc 2km. Kahvipysähdyspaikkoja löytyi tarpeeksi reitin varrelta.

Kyllä kotiin on silti aina yhtä ihana palata. 

 

Kuvagalleria

Lue kokonaan »

S / M / L / XL vai 40cm / 50cm....mitä??

Lisätty 11.07.2017

Minulta usein kysytään kumpi on parempi panta vai valjaat? Tästä voidaan olla montaa mieltä.

Kattava artikkeli aiheesta löytyy osteopaatin avaamana tästä.

Olen samoilla linjoilla artikkelin sisällön kanssa. Panta tuottaa kipua enemmän kuin valjaat, jo leveyden ja sijaintinsakin puolesta.  Molemmissa koira oppii vetämään yhtälailla kuin oppii olemaan vetämättä. Panta saattaa tuntua "helpommalta" hallita koiraa, mutta kuten mainitsin panta tuottaa kivun paikallisemmin ja terävämmin. Tämä saattaa hillitä joidenkin yksilöiden kohdalla vetämistä (perustuen kipuun).

Usein pohditaan, että vetääkö koira sitten valjaissa enemmän? Paine jakaantuu kehoon tasaisemmin, jolloin se ei tuota niin terävää kiputilaa, joten sen vuoksi saattaa tuntua siltä, että valjaissa veto on lujempaa.

Unohdetaan kuitenkin, että pannan suosituksissa on sen leveys, pehmeys ja tukevuus. Valjaat koostuvatkin useammasta osasta, jonka vuoksi niiden istumattomuus aiheuttaa koiralle erilaisia epämiellyttäviä olotiloja. Mikäli valjaat eivät istu, ne usein pyörivät koiran päällä niin koiran liikkuessa kuin koiran mahdollisesti vetäessä/hyppiessä. Valjaiden yltiöliikkuvuus aiheuttaa hiertymiä siinä missä liian napakat väärässä kohtaa (kainalot) olevat valjaat.

Mieti, käyttäisitkö sinä niitä lenkkareita, jotka hiertävät joka lenkillä? Jo lenkkarien näkeminen, tuo mieleen hiertämisestä aiheutuvan kivun, eikö? Entä jos lenkkarit ovat kokoa 42 ja sinun kengänkokosi on 37?

Meidän pitäisi ymmärtää, että myös koirien varusteet tulevat olla juuri sille koiralle sopivat. Kuinka mielekästä koiralle on lenkkeillä päivästä toiseen epäsopivien varusteiden kanssa? 

Epäsopivuutta ei vähennä se, että valjaat ovat löysällä, jolloin ajatellaan, että koiralla on kivempi kun ei purista tai kiristä. Tämä on kovin yleinen ajatus.

Kun koira vetää syystä x, oli se tasaista vetoa tai reaktio johonkin tilanteeseen, niin valjaatkin kiristyvät. Ja kun valjaat ovat löysällä, ne myös liikkuvat koiran yllä miten sattuu ja näin ollen eivät ole siellä paikoillaan jossa niiden kuuluisi olla, jotta vetämisestä johtuva paine jakaantuisi tasaisesti kehon osiin.

Epäsopivista varusteista tulee lihasjumeja ja jopa vaurioita kehoon. Suosittelen käyttämään koiraa, edes joskus, koirahierojalla. Se on tavallaan sellainen käynti, jossa tiedät mitä siellä koiran kehossa on meneillään. Koirat eivät sitä sanoin meille kerro eivätkä ne aina onnu, vaikka jumeja olisi. Ja mitä erityisen harhaluuloa on, että vain kisaavat koirat tarviset lihashuolto. Noh, kuinka moni meistä ihmisistä ei ole kilpaurheilijoita ja on käynyt hierojalla? Minä ainakin.

Oma suositukseni ja oman koirani hovihieroja on Koiranpolkan Anna .

 Eri karvapituuden omaavilla, valjaat joissa ei ole pehmustetta, voi nipistellä ja karvat jäävät valjaiden osien väliin koiran liikkuessa. Tämä vastaa kuin sinulla olisi se ärsyttävä pieni kivi kengässä joka askeleella. Lyhyt karvaisilla on nahkat rullalla.  Löysät valjaat nousevat myös liian ylös, jolloin ne eivät eroa yhtään pannan kohdistamasta kiputilasta. 

Koiran niskan ja kurkun alueen rakenne on kutakuinkin ihmisen kaltainen. Ole hyvä ja tee testi, laita panta kaulaan ja pyydä kaveria taluttelemaan ja vaihtelemaan suuntaa sekä pysäytyksiä. Erityisesti haluaisin nähdä testissä ne , jotka käyttävät kuristavia/puolikuristavia pantoja. Oikein herkkua kokeilussa olisi ketjuosilla varustetut pannat. 

En suosi mitään kuristavaa pantaa , en edes puolikuristavaa. Puolikuristavan pannan saa kiinnitettyä siten, että liikkuva osa ei pienene..tämä on usein vastaus, jos kysyy miksi puolikuristava. Minun vastakysymys onkin, jos puolikuristavan pannan voi laittaa ns. normipannan käyttöasentoon, miksi ei käytä normi pantaa vallan?  Niin, mutku...niinpä.

Nuorella koiralla ja pennulla on hyvä käyttää valjaita ulkoillessaan, yllä mainituista syistä. Pennun luusto on pehmeä ja kasvuvaiheessa, eikä pentu synny hihnataitojen kera. Kulkeminen hihnassa voi olla siis sitä sun tätä, joten valjaat ovat turvallisempi vaihtoehto. Itse suosittelen myös totuttamaan pennun pantaan. Miksi? koska pannan tulisi olla yhtä neurtraali pukine koiran arjessa kuin valjaatkin. Kuten alussa totesin, koira oppii vetämään niin pannassa kuin valjaissa mutta oppii myös olemaan vetämättä kummassakin. 

Eteen saattaa tulla tilanteita, joissa tarvitaankin valjaisen sijaan pantaa ja mikäli koira ei ole siihen tottunut, se voi olla kauhistus. Näyttelyissä koiralla pitää olla panta. Rally-tokossa (kisoissa) koiralla saa olla panta /valjaat.

 

Jos koiralta kysyttäisiin, jokainen karvakuono taatusti vastaisi, että ilman rihman kiertämää on oikea valinta. Koska se ei valitettavasti ole mahdollista, niin voimme ainakin tehdä oman osuutemme:

1. Totuta koira valjaisiin/pantaan ja yleensäkin käsittelyyn

2. Hanki koiralle varmasti sopivat varusteet. Jos et tiedä mikä koirallesi sopii, ota selvää ammattilaiselta

3. opeta koirallesi hihnakäytös, vähintään perusasiat.

 

Viimeisenä, ei kuitenkaan vähäisempänä asiana, omistajan varusteet. Näen paljon työssäni jos jonkilaista muovipussukkaa, rasiaa, kippoa namien säilytystä varten. Kaikilla ei tarvitse olla kurssille tullessaan tuliterät varusteet päästä kantapäähän. Itse pidän käytännöllisyydestä ja on huomattavasti helpompaa kaivella ne namit siihen tarkoitukseen soveltuvasta treenitaskusta.

Muovipussissa (usein se minigrippi ) ei ole muuta "vikaa" kuin , että sitä kaivellessa ajoitus josta oli tarkoitus palkata....meni jo. Sitten pikkupussi vielä pyörii siellä taskun pohjalla, jolloin se pitää ensin löytää , avata ja sitten kaivaa nami. Hankalaa. 

Markkinoilla on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja, varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Usein hankimme koiralle tarpeelliset (ja vähän tarpeetontakin varustetta) mutta unohdamme omat varusteet.

Pyöräillessä hankitaan se kypärä, rullaluistellessa voisi kuvitella, että hankitaan ne polvi-ja rannesuojat, lenkille lähtiessä meillä on jalassa ne lenkkarit ,jotka sopii juoksemiseen jne. Miksi emme siis hankkisi sopivat varusteet myös itselle, josta on helpompi palkata koiraa harjoituksissa?

Koska itse kyllästyin siihen, että housuntaskuni oli rasvaläikkiä täynnä ja osa ei edes lähde pesussa pois, halusin suojapussin nameille.  Lisäsimme koirankotashopin treenitaskuihin sekä One Taskuihin pussukan, joka on tehty kierrätysmateriaalista (kahvipaketti) . Ongelma ratkaistu, eli ei haittaa vaikka palkka olisikin puolikosteaa namipalaa.

 

Onko siis koirallasi ja sinulla varusteet kunnossa?

Lue kokonaan »

  Leevi - assistentti+ mallikuono

Johanna - Suomenlapinkoiran omistaja, parturi-kampaaja, maskeeraaja, koirien koulutusohjaaja   

"Koirahöpinöitä laidallinen"