Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Kieltäminen on luonnollista - ihmisille

Lisätty 07.12.2017

 

Turhautuminen johtaa usein ei toivottuun käyttäytymiseen. Turhautuminen saa alkunsa usein siitä, ettei ymmärretä ja se puretaan tavalla x. Se myös nostattaa verenpainetta ja stressiä. Jos arjessa on paljon tilanteita joita ei ymmärrä, siihen lisätään vielä epämielyttävä palaute, ei varmaan ole epäselvää kuinka stressaavaa arki voi olla. Tämä pätee niin koiriin kuin ihmisiinkin.

 

Uuteen työpaikkaan meneminen on aina vähän jännää, miten siinä yhteisössä toimitaan? Mitkä ovat talon tavat? Omat totutut toimintamallit eivät välttämättä ole ne, joita sinulta odotetaan vaan niitä pitää soveltaa. Jotta voisit sopeutua työtehtävääsi toiminaan työnantajan toivomalla tavalla, jonkun pitää perehdyttää sinut työtehtävääsi. Jos et saa mitään ohjeita miten toimia, kaikki on uutta , yrität todennäköisesti tehdä niinkuin parhaaksi näet. Joskus se toimii, joskus ei. Entäpä kun saisit palautetta, että se mitä teit on väärin, joka päivä? Turhautuminen ei varmaankaan ole kaukana, ottaen huomioon, ettei kukaan ole kertonut, miten hommat pitäisi hoitaa. Työnantajallasi on vastuu perehdyttää sinut ja vasta sen jälkeen olettaa että osaat hoitaa hommasi, eikö?

  

Mietitäänpä sitten koiraa , joka elää meidän säännöstelemässä arjessa. Koiralla on tietyt luontaiset käytösmallit, jotka poikkeavat ihmisten käyttäytymisestä..vaikkapa tervehtiminen, koirat nuuskivat tervehdystiedot takapäästä, me ihmiset kättelemme. Jos emme opasta koiraa, miten haluaisimme sen toimivan, koira tekee niinkuin parhaaksi kokee. Se ei aina ole sellaista käytöstä mitä toivoisimme, mutta tässä vaiheessa pitääkin miettiä, oletko perehdyttänyt koirasi uuteen toimintamalliin (kuin uudessa työpaikassa) ?

 Jos koira saa tekemistään valinnoista vain kieltoja palautteeksi, se turhauttaa. Kuten yllä mainitsin, turhautuminen usein juontaa siitä, ettei ymmärrä tai onnistu. Pelkkä kielto keskeyttää toiminnan, johon moni koiranomistaja tyytyykin. Pitäisi myös osata ajatella, että sen sijaan että kielletään toistuvasti milloin, mistäkin käytöksestä, voisi koiralle opastaa miten sen tulisi toimia sen sijaan.

 

 

Kiellot ovat monimutkainen asia mutta toisaalta hyvinkin yksinkertainen, mikäli sitä haluaa pohtia eri kantilta. Kieltäminen on ihmisille kovin luontaista, yhteistä on toiminnan keskeyttäminen tavoitteena. Se että oppiiko koira siitä jotain, onkin eri asia. Oppihan se, mutta ei välttämättä sitä minkä tulkitset näkeväsi.

Koira keskeyttää toiminnan omistajan kiellosta, mutta tekee sitä uudelleen ja uudelleen jatkossakin. Miksi? Koska koiralle ei ole opastettu, mitä sen sijaan haluataan toimivan. Kielto tulee usein myös juuri tilanteessa tai välittömästi tilanteen jälkeen.

Tehokkaampi tapa on ennakoida. Miten? Tiedosta ne käytökset, joissa koet tarvitsevasi kieltoja. Opeta koirallesi käytöstä , jota haluaisit sen tekevän ei toivotun sijaan. Mieti ympäristön ärsykkeet ja minimoi ne, jotta saatte onnistumisia.

Koira keskeyttää kiellosta toiminnan ja alkaa välttelemään. Omistaja tulkitsee, koira ”oppi” että niin ei saa tehdä. Koirat ovat yksilöitä, herkemmille koirille tämä välttely tarkoittaa, että se on kokenut tiukan äänensävyn/kehon liikkeet/hihnasta nyppimiset jne. epämiellyttävinä/uhkaavina. Koira yhdistää myös epämiellyttävät asiat kuten sen mitä näkee, missä paikassa se on ja mitä se kuulee sillä hetkellä kun epämiellyttävä asia tapahtuu. Kyllä, siinä osallisena on omistaja. Omistaja on yksi elementti tilanteen ympäristössä.

Herkemmille koirille riittää yksi kerta. Toisille koirille kiellot menevät ohi korvien, ne ovat vahvempia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden tulisi saada osakseen epäjohdonmukaista ohjausta tai sen puutteellisuutta jota paikataan kielloilla/pakotteilla. Tämäkin on kovin yleistä, ajatellaan, että koira on ”kovapäinen” ja vaatii siksi tiukempaa kieltämistä. Ihmisten tapa kuorruttaa tarinaa siitä, miksi juuri tämä koira on niin itsepäinen eikä usko muuten kuin kieltämällä, on vain tekosyy sille, ettei haluta muuttaa omaa käsitystään toimintamallista tai eläimen oppimisesta. 

 

Koira oppii onnistuneista toistoista oivalluksen kautta. Yksinkertaisesti se toistaa sille itselleen kannattavaa toimintaa, joka omistajan on osattava muokata kannattavaksi molempia tyydyttävällä tavalla.

Jos kuitenkin ajatellaan, että tulee se hetki kun omistaja haluaa karjaista ja keskeyttää koiran toiminnan välittömästi, pohditaan jälleen oppiiko koira siitä? Kieltämisen tarvetta edeltää jokin käytös joka ei ole toivottua eli koira ei sillä hetkellä ole onnistunut. Eli koira ei pelkästä kiellosta opi toistamaan haluttua toisenlaista käytöstä jatkossa. Sen sijaan koira toistaa sellaista käytöstä, jonka kokee kannattavaksi. Tämän vuoksi, on yleistä että ymmärrys loppuu kesken, molemmilla. Omistaja saattaa kokeilla eri tapoja, kieltoja, huomioimattomuutta, vesipullosta suihketta naamaan, kolistella esineitä ja mikään ei tunnu ”toimivan” kuin ehkä hetkellisesti. Sitten seuraa turhautuminen, jälleen kerran molemmilla.

 

Koira hyppii ihmisiä vasten – omistaja kieltää – nyppäsee hihnasta koiraa alas – koira laskeutuu alas. Mitä koira oppi? Osaako se seuraavalla kerralla olla innostuksestaan huolimatta hyppimättä vasten ihmistä? Jos onnistunut toiminta vahvistaa käytöstä, onnistuiko koira hyppimisen seurauksesta?

 

Sen sijaan, jotta voit päästä vahvistamaan oikeanlaista käytöstä ja hyppimista ei tapahtuisi. Opeta koiralle malttiharjoituksia, mm. odota vihje. Lupa tervehtiä vihjeellä. Ennakoi tilanteet.

Jos kuitenkin tilanne on jo päällä, sen sijaan, että kiellät ääni tiukkana ja kiskot hihnasta, ohjaa koira poispäin. Vahvista sitä kun tassut ovat alhaalla. Tee siis alhaalla pysymisestä kannattavampaa kuin hyppimisestä. Tämäkään ei onnistu ilman harjoittelua.

Koirat palkkaantuvat eri asioista, useille sosiaalisille koirille ihmisen huomio, myös niiden ventovieraiden, on todella palkitsevaa. Tämä taas ruokkii hyppimistä, jos sille ei opeteta vaihtoehtokäytöstä. Kielto ja hihnan kiskasu, ei opeta koiralle miten sen tulisi käyttäytyä ihmisen nähdessään seuraavalla kerralla.

 

Vastuun siiräminen koiralle, on kovin alkeellinen ajattelutapa. Vasta kun olet opettanut koirallesi eri tapoja toimia, yleistänyt niitä eri paikoissa, voit tämän jälkeen odottaa , että koirallasi olisi ainakin ajatus miten sen tulisi toimia.

 

Kuuluisa EI – sana on mörkö. Sillä ei ole väliä vaikka karjuisit Apina- sanaa kun haluat koiran keskeyttävän toiminnan, koska koira reagoi äänensävyysi ja kehonliikkeisiisi. Kun tämä ”apina” toistuu usein milloin missäkin tilanteessa, siitä tulee koiralle vihje jostain ei niin kivasta.

Kaikki kiellot eivät suinkaan ole fyysisiä rankkuja. Yhtä haitallista on olla epäjohdonmukainen, namitella palkkioita epäolennaisista käytöksista vailla tarkoitusta, jolloin tulee vahvistaneeksi milloim mitäkin. Omistaja saattaa viljellä kuin moottoriturpa kaikki mahdolliset kehusanat tauokoamatta, uskoakseen että ,on innostava koiralle ja samalla tulee laimennettua sitä ainokaista merkkiääntä, jolla oli edes jokin syys-seuraus merkitys koiran ohjaamisessa palautteen antamisessa. Välillä sallitaan koiralle mitä vain, välillä kun on kiire/väsynyt/pinna kireällä kielletään nekin mitä aiemmin on saanut tehdä. Siinä ei ole mitään logiikkaa, ei koiran kannalta eikä ihmisenkään.

Koirat oppii 24/7 , myös silloinkin kun me emme ole treenimoodissa. Ole reilu ja pidä johdonmukaiset rajat. Oikotietä ei ole vaihtoehtoisen käytöksen ohjaamiseen ja ennakointipelisilmään. Niitä ei valitettavasti ole jaossa kuin ämpäreita mainostapahtumissa, vaan työn joutuu tekemään itse. 

 

Eniten esteenä kieltojen lentäessä , on omistajan oma ajatusmaailma ja käsitykset, miten asiat tulisi tehdä. Harvalla on, vaikkapa pennun omistajalla tietoa pennun oppimisesta. Kenenkään ei tarvitsekaan olla valmis ja täydellinen koiranomistaja.

Oman käytöksen muokkaaminen, sopeutuminen ja vanhojen tapojen pois jättäminen on oleellista, jotta uudelle tiedolle on tilaa tulla pureskeltavaksi sinne pääkoppaan. Kyseenalaistaminen on tervettä, yhtälailla tulisi kyseenalaistaa toimintapa jossa koiraa on kielletty monta kertaa ja silti se jatkaa. Ja niin jatkaa myös omistaja.

Koiralle kannattamaton toiminta hiipuu, meidän ihmisetn tulisi tehdä samoin. Kun ne kiellot eivät tuota tulosta, olisi hyvä tsekata muut keinot ja miellyttävämmän koirakon suhteenkin kannalta.

Koira määrittelee epämiellyttäväksi kokemansa asiat, ei omistaja. Jos omistajan kielto selkeästi saa koiran säikkymään ja lopettamaan tekemisensä, en paukuttelisi henkseleitä miten hyvin koira ”uskoi” kun sitä kieltää. Sen sijaan ihailtavaa on katsoa, kun koira kuulee esim. merkkiäänen/muu vastaava vihje, joka tulee ennakoiden, koira suuntaa focuksensa muualle kuin siihen mistä seuraavaksi olisi tullut omistajan mukaan ei toivottua.

Olemassa on vaihtoehtoja.  

Lue kokonaan »

Mitä vihjailet?

Lisätty 15.11.2017

 

”istu...istu...istu..ISTU!” Unohtiko koira mitä ”istu” tarkoittikaan?

Joskus taas koira käyttäytyy kuin unelma ja napista painamalla ikäänkuin lukee ajatuksesi ja hyppää vaikka voltin kun pyydät. Toisinaan koira tekee näitä molempia, ”unohtaa” ja toimii unelmana. Saatat ihmetellä miksi, koska se kyllä tietää mitä sana tarkoittaa. Tietääkö?

 

Aiemmassa blogikirjoituksessa viittasin koiran kuuloon ja sitä kautta vihjesanojen toistamiseen yksinpuheluna. Samaisessa kirjoituksessa pohdein myös sitä, että oletammeko koiralta liikaa, jättäen vihjeen käytökselle opettamatta.

 

Vihje on signaali koiralle, tehdä toiminto. Vihjeenä voi toimia myös sanojen lisäksi mm. eleet, kohteet, ympäristö, esineet.

 

Se missä mennään mutkia oikoen, on hokea vihjesanaa taukoamatta tai vähintään robottimaista toistoa sekä heitellä nakkeja ja kehuja vuorotellen tai vaikka yhtäaikaa. Tämä tekniikka on melko sekavaa koiran kannalta.

Yllämainitusta koiralle jää oikean tekemisen merkkaaminen ja siitä seurauksena johdonmukainen palkkio yhdistämättä. Puhumattakaan taustalla toistuvasti kuuluvasta sanasta x, jota koira ei ymmärrä. Omistajasta saattaa näyttää siltä ,että koira ymmärtää juuri sanan merkityksen, mutta sekin on hyvin nopeasti testattu mikäli omistajalta otetaan nakit pois, kehon asento neutraaliksi ja pyydetään vasta sitten kertomaan koiralle vihjesana x.

Vihjeenliittäminen liian aikaisessa vaiheessa (koira ei ymmärrä sana = toiminta) voi turhauttaa koiraa. Se kyllä kuulee sanan mutta ei tiedä mitä se tarkoittaa. Meille ihmisille sanat avautuvat heti, koira taas toimii enemmän elekielen lukijana jossa mennään syy-seuraus=kannattavia toistoja setillä.

Käykö tämä? Entäs tää? koira saattaa tarjoilla ja yrittää randomilla jotain ja joskus se osuukin oikeaan. Yleensä koira tarjoaa vahvinta käytöstään tai mahdollisesti viimeksi harjoiteltua asiaa. Tai sitten on koirat, jotka ovat passivoituneet ja vain nakki herättää henkiin.

 

    Matka kohti sujuvaa käytöstä on varmistaa, että olet opettanut koiralle mitä vihje tarkoittaa.

 

Pohdi:

  • Minkä käytöksen haluat koiralle opettaa?

  • Mikä on lopullinen tavoite käytöksessä?

  • Mitä koulutustekniikoita aiot käyttää?

  • Mitä palkkioita aiot käyttää?

 

Kun olet edellä olevat asiat kartoittanut, pilko tavoiteltu käytös osiin.

Tämä yleensä yllättää monet, kuinka pieniin osiin harjoitukset tulisi pätkiä. Koiralle ison kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, mitä pienempii osiin osaat harjoituksen paloitella, sen nopeampaa eteneminen ja ennenkaikkea luo vahvan pohjan sujuvuudelle.

Liian nopeasti edetty harjoitus kasvattaa epäonnistumisen riskiä. Kun epäonnistuu, joutuu palaamaan harjoituksessa taaksepäin ja harpaten se tarkoittaa, että olette lähtöruudussa. Sen sijaan koulutuksen yksi osa on miettiä harjoitteet niin pieniin osiin, jotta koiralla on isommat mahdollisuudet onnistua. Ja jos tulee huteja, voi palata vain vähän taaksepäin, sen sijaan että pitää palata kokonaan alkuun.

 

Koira toistaaa kannattavaksi kokemaansa toimintaa, joten onnistuneet harjoitteet motivoivat niin koiraa kuin omistajaakin.

 

Mieti siis kriteerit valmiiksi jokaiseen osaan, jotta sinun ei tarvitse lennossa niitä muuttaa / keskeyttää harjoitusta. Koirahan ei voi tietää unohditko jotain tai onko ajoituksesi merkata koiralle oikea käytös kondiksessa. Anna koiralle siis palaute silloin kun se tekee oikein ja palkitse vasta sitten. Palautteen antamisella tarkoitan jotain merkkiä, joka on ehdollistettu koiralle, oli se sitten kehu tai naksuttimen ääni.

 

Vihje liitetään siinä vaiheessa kun käytös on mielestäsi tarpeeksi sujuva. Vihjesana liittämistä käytökseen ei aloiteta ensin vihjesanasta, joka meille olisi kovin luontevaa ohjeistaa verbaalisesti.

Vihjesanalla ei ole mitään merkitystä koiran kannalta, voit opettaa koiran vaikka istumaan millä tahansa vihjesanalla. Vihjesana tulee esiintyä aina saman käytöksen aikana ja siitä seurata vahviste.

 

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, koira katsoo elekieltä ensisijaisesti eli oman kehon käyttö on tärkeää hallita tai ainakin tiedostaa mitä eleitä käyttää käytöstä ja vihjettä opettaessa. Jos olet aloittanut toiminnan houkuttelemalla, eli palkkio on kädessäsi näkyvillä, käden liikkeestä luonnollisesti tulee koiran näkökantilta osa vihjettä. Myös käden meneminen ennenaikojaan namitaskuun, on ehkä yleisin omistajan malttamattomuus. Jos toistat vihjesanaa, eikä mitään tapahdu, laitat käden namitaskuun ja johan alkaa tapahtua. Tässä koira ei opi vihjettä vaan seuraa namikättäsi.

Ylimääräiset eleet/liikkeet voi halutessaan häivyttää pois. Kaikessa niitä ei kuitenkaan ole tarvetta häivyttää. Sinä itse määrittelet haluatko ,että ohjaat käsieleellä vihjeen jälkeen koiraa jotenkin.

Hyvä muistisääntö on ,että uusi asia (vihjesana) tulee ensin, sen jälkeen vanha ohjeistus esim, kädellä ohjaaminen. Häivyttämisessä tämän jälkeen jätetään käsi ohjaaminen pois ja käytetään pelkkää vihjesanaa. Tämäkin tulee edetä asteittain. 

Kohteet toimivat myös vihjeenä, kohteen esille tuleminen toimii jo itsessään vihjeenä. Sheippaamisessa vaikka kosketuskepin käyttö tai alustalle menossa. 

 

                                            Ensin käytös, vasta liitetään vihjesana

 

Kun olet liittänyt käytöksen ja vihjesanan, muista pitää vihjesana kertaalleen ulosannettuna. Vihjeentoistaminen ilman mitään vastinetta ei ole vielä valmis. Palkitseminen useamman toistetun vihjesanan jälkeen (istu,istu,istu ) vahvistaa koiralle, ettei ensimmäisellä kuulemalla tarvi toimia. Palkitse siis vain vihjesanasta haluamallasi viiveellä tapahtuva toiminta. Muu toiminta tai liian pitkä viive jää palkatta.

 

Harjoittelun edetessä, älä unohda yleistää käytöstä. Tee harjoituksia sellaisessa ympäristössä, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos sisätiloissa sujuu hyvin (ei häiriöitä) ja lähdet ulos harjoittelemaan, älä masennu vaikka samainen toiminto ei ole heti sujuva. Tämä kuuluu harjoituksen etenemiseen, tee jälleen harjoituksesta niin helppo ,että koira onnistuu, jolloin pääset taas vauhtiin  erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä.

Steve Whiten teorian mukaan 20-20-20 sujuvaan käytökseen, tarkoittaa: 20 toistoa, 20 erilaisessa paikassa ja 20 eri häiriön alaisena. Lisää voit lukea täältä: http://www.koirakouluvisio.com/artikkeleita/esittelyssa-steve-white.html

 

Vihjeen perusrakennusvaiheet:

  1. kun koira jo tekee toimintoa x

  2. kun koira on aloittamassa tekemään toimintoa x

  3. kun koira ei ole vielä aloittanut tekemään toimintoa x

 

Tämän jälkeen vihjeen varmuuden rakentelussa edetään ärsykekontrolliin, joka tarkoittaa sitä, että koira tekee oikean toiminnon vain ja ainoastaan oikeasta vihjeestä. Sen tulee erotella tuttuja vihjesanoja toisistaan, tulee malttaa odottaa vihjesanaa sekä erottaa se täysin merkityksettömien sanojen seasta. Ja tietenkin nämä kaikki tulisi vielä toimia häiriöiden alla ja eri tilanteissa. Siinä on koiralle opettelemista, yhtä paljon kuin omistajalle pilkkoa koulutussuunnitelmaa. Lopputulos on varmasti molempia osapuolia miellyttävä.

Koulutuksen rakenteesta löydät lisää tästä 

 

 

 

Lähde: Koirakouluvisio – Esittelyssä Stewe White

Onnistu koirasi koulutuksessa - Tommu Wirén , Päivi Romppainen (wsoy 2012)

Naksutinkoulutusta koirallesi – Morten Egtvedt & Cecilie Koste (canis 2013)  

Lue kokonaan »

  Leevi - assistentti+ mallikuono

Johanna - Suomenlapinkoiran omistaja, parturi-kampaaja, maskeeraaja, koirien koulutusohjaaja   

"Koirahöpinöitä laidallinen"