Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankota Shop

Päiväkirja arkistoista- hihnakäytös

Lisätty 16.08.2017

Tämä kirjoitus löyty vuodelta 2015:

 

YHTEINEN ULKOILUTUSETIKETTI

 

” SE ON IHAN KILTTI” - Lause saa minun karvat nousemaan pystyyn. Varsinkin kun tämä letkautus tulee yleensä sellaisen tilanteen jälkimainingeissa ,jossa irtokoira on juossut naamalle. ” EI SE OLE KOSKAAN ENNEN...” kuuluu myös usein käytetty lause, yleensä sellaisen tilanteen jälkeen kun koira on rähjännyt / käynyt ehkäpä kiinnikin. ” TÄMÄ ON VAIN NIIN INNOISSAAN” lausetta käytetään useinkin tulkitsemaan koiran eleitä täysin väärin.

 

Sain ajatuksen pitää viikon ohituspäiväkirjaa, ihan mielenkiinnosta ottaa lukua, montako koiran ohitusta arjessa koiramme kohtaa. Millaisia ohitukset ovat, niin koiran kuin omistajan kannalta? Sillä on suuri vaikutus yleisesti miten rennosti voimme lenkkeillä. Voimmeko luottaa ,että vastaantuleva koiran omistaja handlaa oman koiransa? On mielenkiintoista myös tarkkailla sitä oman hihnan päässä olevaa koiraa, kertooko se meille jotain eleillään? Osaammeko tulkita omaa koiraamme oikein?

 

Viikossa tulee melkoinen määrä vieraiden koirien ohituksia. Ne voivat olla miellyttäviä, neutraaleja tai negatiivisia kokemuksia. Mieluiten keräisimme niitä miellyttäviä ja neutraaleja, eikö?

Kuvittele itsesi kävelemässä ulkona, menossa paikkaan X. Matkan aikana vieraat ihmiset tulevat halaamaan sinua, puhuvat ihan kasvojesi edessä, kättelevät, huutavat sinulle, tönivät, repivät hiuksista, silittävät, ajavat sinua takaa. Kuvittele, että tämä tapahtuu joka päivä, ainakin osa edellä mainituista.

Vaikka koiraa ja ihmistä ei voi eri lajeina suoraan verrata, se mikä on varmaa, on että yhtälailla molemmille negatiiviset kokemukset aiheuttavat epämiellyttävää oloa, stressiä ja pelkotiloja. Kun näitä tunnetiloja on kasaantunut tarpeeksi, ärsykekynnys on kovin pieni aiheuttaakseen ei toivotun reaktion.

On omistajia jotka lenkkeilevät sillä ajatuksella, että kaikkien koirien pitää tervehtiä toisiaan, koska niiden kuuluu saada tervehtiä, koska niiden kuuluu olla sosiaalisia. Miksi?Tuleeko ihminen kaikkien toisten ihmisten kanssa toimeen? Enpä usko.

Tähänkin pieni asennemuutos ja luvan kysyminen, olisi kovin kohteliasta. Ja jos sosiaalisen koiran mittari on se kuinka monta koiraa se tervehtii hihnalenkillään, on melko huono ajatusmalli. Kenenkään ei pidä sosiaalistaa muiden koiria. ” KYLLÄ SE SIIHEN TOTTUU” lause on tässä se usein kuultu (välittämättä miksi toinen koirakkoa ei halua tuttavuutta).

Mitä jos sinulla olisi ahtaanpaikan kammo? Sinut lukittaisi kaappiin ja hihkaistaisi, että kyllä sä siellä totut. Tottuisitko? Tai korkeapaikan kammoinen sidottaisi benjivaljaisiin ja törkättäisiin alas. Helpottaisiko?

Koirakot, jotka eivät tervehdi vastaantulevia koiria hihnassa, voivat leikkiä toisten koirien kanssa ihan yhtälailla, olla sosiaalinen ja ”puhua” koiraa koirakaverien kanssa. Ennakkokäsitykset voi heittää roskiin. Keltaista nauhaa pitävät eivät ole viallisia. Nauhaa pidetään monista syistä.

Opettele lukemaan koirasi eleitä, mikä on sille epämiellyttävä ja missä tilanteessa koirasi on rento. Muiden koirien eleitä seuraamalla, voit myös ennakoida tilanteita. Kysy lupa tervehtimiseen. Kierrä antaen tilaa, jos vastaantuleva tai omasi näyttää sitä tarvitsevan. Vältä tilanteita, joissa koirasi ei voi kuin puolustautua. Ole kohtelias.

 

Meidän viikko saldo ma-pe (5vrk) on 41 ohitusta. Joista vain kourallinen oli molemmin puolista sujuvuutta.

 

 

Haastan Sinut, pitämään viikon verran ohituspäiväkirjaa. Säännöt ovat simppelit. Kirjaa vain ne lenkit, joilla teitä vastaan tulee koiria (jos käyt lenkillä 3-5 krt/pvässä ja vain kahdella lenkillä tulee ohituksia, kirjaa vain ne). Miten ohitus meni teidän ja vastaantulevan koirakon kohdalla? Miten koirat reagoivat, entä omistajat? Laske viikon saldo montako ohitusta.  Siitä voidaan miettiä, mitä koiramme viikosta toiseen kokee hyvässä ja pahassa. Yritä kaivaa myös positiiviset asiat esille.

 

Lähetä päiväkirjasi vihermaa@gmail.com , mikäli kirjoituksesi saa julkaista  Anna tilaa keltaiselle facebookryhmässä.

 

Tässä meidän tarinamme:

OHITUSPÄIVÄKIRJA 24.8 – 30.8.2015

 

PÄIVÄ 1. Maanantai

Lenkki 1. Ensimmäinen ohitus, vastaan tuli novascotinnoutaja samalla puolella tietä kuin me, siirryin tien toiselle puolelle. Molemmat koirat jolkottelivat ohi löysällä hihnalla toisten ohi, tilaa oli siis riittävästi.

 

Toinen ohitus, samalla puolella tietä tuli vastaan nainen kahden pinserin kanssa. Siirryin tien toiselle puolelle ja kun pinserit näkivät meidät, alkoi rähinä. Pinserit hyppivät ja haukkuivat, näykkivät toisiaan ja riuhtoivat hihnoissaan. Nainen hyssyteli ja jatkoi matkaa.

 

Kolmas ohitus, tien toisella puolella oli pieni tyttö terrierin kanssa, terrieri pysähtyi meidät nähdessään, tyttö seisoo pitäen flexiä kädessään. Kaarsin vielä reunempaan vaikka olin toisella puolella tietä. Tytön huomio kääntyi kauempana tuleviin lastenrattaisiin. Terrieri alkoi riuhtoa hihnassa ja murisemaan, tyttö piti kaksin käsin flexistä kiinni, ”ei hauku” kuului hento ääni. Oma koirani meni löysällä hihnalla katsoen terrieriä ja vuoroin minua.

 

Neljäs ohitus, tulimme t-risteykseen, meidän edellä tuli sekarotuinen isohko koira naisen kanssa, koira joka meidät nähdessään tempaisi loikan meitä kohti muristen ja haukkuen. Nainen tiukensi otettaan hihnasta ja jutteli vastaantulevalle tutulleen ”tällästä tämä on”. Oma koirani oli valpas muttei reagoinut.

 

Lenkki 2: naapurin koira tuli vastaan kotipihalla, pieni koira on aina iloinen nähdessään oman koirani, he tulevat hyvin toimeen. Ei siis mainittavaa kuin miellyttävä kohtaaminen.

 

Lenkki 3: nuori tyttö kahden koiran kanssa. Vaihtoi tien toiselle puolelle, antaen kohteliaasti tilaa. Hienoa. woop!!

 

 

PÄIVÄ 2 Tiistai:

Lenkki 1: tuttu collie uros tuli vastaan, he olivat tulossa peltopolulta, jäin odottamaan että pääsevät pois tielle jotta ei tarvitse tunkea ohitusta samalla polulle. Ei reaktiota kummaltakaan.

 

Toinen koira tuli paluumatkalla vastaan, terrieri joka meidät nähdessään alkoi kiskoa niin että henki vinkui. Omistaja otti koiransa ojan puolelle rinnalleen ja me teimme samoin. Henki vinkui raukalla kovasta vetämisestä mutta ei rähjäystä.

 

Lenkki 2. Takaisin tullessa, kerrostalon alaovella olin kaivelemassa avaimia kun ovi aukesi ja ulos tuli samassa talossa asuva tuttu, pieni koira joka on epävarma. Se alkoi murista ja haukkua. Omani ei reagoinut. En päässyt siinä tilassa väistämään mihinkään mutta koska koirat ovat tuttuja entuudestaan, ohitus oli siinä määrin ok, vaikka epävarma toinen osapuoli onkin, niin uteliaisuus hänelläkin voittaa usein ja tulee haistelemaan. Tuossa ovitilanteessa olimme vain yhtäkkiä kulman takana.

 

 

PÄIVÄ3. Keskiviikko

 

Lenkki 1. meidän takaa tuli sekarotuinen pikku koiruli. Me jatkoimme matkaa ja perästä kuului sellainen vinkuna ja yskiminen että henkeenhän tuollainen kiskominen pikkukoiralla otti, kiire kun olisi ollut meidän luo. Kääntyivät kuitenkin pihaansa. Hyvä, olisi happi loppunut.

 

Paluumatkalla sivutieltä tuli mies, vaunut, kaksi koiraa flexeineen. Sekarotuinen ja snautseri. Tämä kääpiösnautseri piti melkoista metakkaa, toinen ei reagoinut mutta olisi halunnut juosta kauemmas möykkäävää lenkkikaveriaan. Omani katsoi ” ai noi on noi” ja jatkoi haistelemista ja omia juttujaan.

 

Lenkki 2. Ilta hämärässä meidän ohitti kolmen koiran ryhmä, yksi taluttaja. Omistajan oli selkeästi aikomus tulla meidän suuntaan mutta jatkoihin suoraan tietä, mikä oli kiva koska oli se vaihtoehto ja hänelläkin monta koiraa. Eivät yleensä riehu mutta narut on aina solmussa kun pyörivät joka suuntaan.

 

PÄIVÄ 4 Torstai

 

Lenkki1 Vastakkaisesta suunnasta lähestyi nainen chihun kanssa, he poikkesivat sivu polullepellolle jatkaen matkaa. Kun chihu näki meidät, alkoi murista ja haukkua, nousi takajaloilleen, että näkisi meidät paremmin kun pellolla oli ruohikkoa. Nainen jatkoi matkaa vetäen koiraa perässään.

 

Toinen koira oli miehen kanssa ulkoileva terrieri uros, itse tulin pellopolkua pitkin ja terrieri veti stopit meidät nähdessään, jäykkä vartalo, häntä kuin antenni pystyssä. Mies meni koiran kanssa hiukan sivumpaan ja selkeästi oli harjoittelutuokio meneillään. Ajattelin, että olipa kiva ,että jäivät odottamaan eivätkö tulleet ahtaalle peltopolulle ohittamaan. Pääsin heidän kohdalle jossa oli jo leveämpi sorainen tie, kiersin kauempaa ja terrieri alkoi rähistä. Oma koirani oli nippa nappa siinä ettei pärissyt takaisin, mutta päästiin meidän osalta kunnialla ohi. Mies jatkoi kuitenkin sivutielle meidän jälkeemme, joten ihmettelin miksi parkkeerata odottamaa meidän ohitusta joka selkeästi on koiralle haastavaa, kun olisi voinut mennä sivutielle ennen meidän saapumistakin. Ilmeisesti kun koira veti stopin meidän tullessa niin omistaja jää tyypillisesti odottamaan koiransa kanssa vaikka olisi ollut vaihtoehtokin koiran huudattamiselle.

 

Kolmas koira oli taas tuttu collie uros. Pientä tuijottelua oli havaittavissa, omani ei välitä kyseisestä uroksesta kummemmin näin normaalin matkan päästä. Toki jos kuonotusten menisi voisi ollakin jotain sanomista.

 

Lenkki 2

Lähdin kotipihasta lenkille ja vastaan tuli collie, meille tuntematon. Kiersin kauempaa ja vasta ohituksen jälkeen menin tielle. Se oli neutraali ohitus.

 

Toinen ohitus tuli kauempana, pellolla on kaksi polkua molemmissa reunoissa pituussuunnassa. Minä kulkin toista puolta ja lammaskoira nuoren parin kanssa toistapuolta. Meidät nähdessään lammaskoira pysähtyi tuijottamaan ja haukahti. Nuori mies päätti ratkaista asian riuhtoen flexin narusta (wtf?).

 

Kolmas koira beagle, samalla pellolla tuli meitä vastaan miehen kanssa ja samalla polulla vastakkaisesta suunnasta. Oma koirani haisteli, katseli lähestyvää koiraa ja taas haisteli maata. Beagle vaikutti nuorelta ja veti kuin juna valjaissa sata jalkaa vatsan alla, miehen tullessa perässä käsi ojossa. Totesin, että ei he taida hidastaa yhtään vauhtiaan, joten kutsuin koirani viereen ja menin polulta heinikkoon kaartaakseni heidän ohi. Ei ollut muutakaan suuntaa päästä pois alta ja voin sanoa, että siinä vaiheessa kun nilkat tuntuivat kummilta, tajusin ettei mulla ole sukkia ja nokkosia oli niin pirusti. Auts.

 

Neljäs koira oli tulossa pellolle, näin tämän koirakon jo kauempaa. Rhodesiankoira jonka narun päässä kovin hento mies, sanotaanko että vaikea veikata kumpi painoi enemmän, koira vai mies. Tiesin myös että koira on nuori uros. Koira jähmettyi paikoilleen kun bongasi meidät kaukaa polulta. Minä pysähdyin, oma koirani taas alkoi haistelemaan maata ja vilkuili pysähtynyttä koirakkoa. Mies ei saanut koiraa hievahtamaankaan. Lähdin peruuttamaan muutaman askeleen kutsuen koirani mukaan. Se riitti rhodesiankoiralle ja jatkoi miehen suuntaan vilkuillen. Jatkoi matkaani menosuuntaan mihin olinkin menossa, toivoen ettei kyseiseltä mieheltä pääse naru käsistä.

 

Saksanpaimenkoira narttu, tuttu koira, nopea moikkaaminen ohimennen kun olimme melkein kotinurkilla.

 

Lenkki 3.

illalla kotipihassa tuli vastaan samassa talossa välillä hoidossa oleva sekarotuinen koira. Hän loikki kahdella jalalla meitä kohti ja koska olimme jo tuttuja, siinä ei ollut mitään ihmeellistä Pieni koira sai hepulit ja kovin olisi ollut leikkituulella, kun taas omani tyytyi nuuskuttelemaan ja ilta painoi jo päälle.

 

PÄIVÄ 5. Perjantai

Lenkki 1 Ensimmäinen koira oli miehen kanssa jolkotteleva terrieri. Hieman tuhdissa kunnossa tämä koira. Kaarsin keskemmälle ajotietä, antaen ja hakien meille tilaa. Ohitus meni täysin neutraalisti.

 

Toinen koira meni meidän edellä. Nuori tyttö ja valkoinen pikku puudeli kurahaalareissaan. Pikkukoira pysähtyi meidät nähdessään. Tyttö veti kuin rättiä perässään, pystyi fyysisesti tämän tekemään. Minä pysähdyin, pyysin koiraani odottamaan, jotta saisimme välimatkaa koska olimme menossa samaan suuntaan ja toivoin ettei tyttö vetäisi koiraa pannasta raahaten. Kun tulimme pidemmän matkan välistä perässä, pikku koira vilkuili meitä päin. On kovin kovin epävarma tapaus, usein lasten ulkoilutuksessa, ei minkäänlaista hihnaopetusta. Olen siis tämän pennun nähnyt jo pienestä pitäen ja nyt noin vuoden ikäinen. Kävelin tien toisella puolella, koska samalle puolelle perään meneminen olisi hankaloittanut entisestään tytön ja koiran etenemistä. Tyttö lähtikin juoksemaan (heille kovin tyypillistä) vetäen koiraa perässä ja koira juoksi, juoksi säntäillen joka suuntaan. Välillä katsoen meitä taakseen ja välillä vetäen edessä. Se oli sellainen ratkaisu. Kävelimme hetken matkaa eteenpäin ja tyttö palasi taas juosten meidän ohi. Pikkukoira hyppi ja riekkui narussa ja murisi meille. Oma koirani katsoi kovin ihmeissään. Luulin jo sen reagoivan juoksevaan kohteeseen, mutta ei.

 

Kolmas koiratapaaminen tuli lenkillä kun menimme tuttuni talon ohi ja heidän kaksi borderterrieriä olivat pihalla. Siinä koirat nuuskivat toisiaan.

 

Neljäs koiran ohitus tuli ohittaessamme pihaa, jossa kiinanpystykorva haukkui kovinkin kimakasti seisoen keskellä pihaa. Oma koirani ei välittänyt, mutta kun pääsimme ohi pihan, tämä pystykorva alkoi ulvoa ja nostaa volumea, oma koirani kääntyi, kuunteli hetken ” hei dude, mitä sulla on asiaa?” ja jatkoi matkaa. =)

 

Viides koira, sekarotuinen pieni leikattu uros tuli emännän ja lasten kanssa vastaan. Oma koirani meni maahan. Olemme ennenkin tervehtineet. Pieni koira tuli oman koirani luokse ja nuuskivat siinä hetken. Hän oli kovin epävarma, näin paljon rauhoittelevia eleitä, korvat taakse päin, etutassu oli ylhäällä, pään kääntöä. Kun kysyin, että kuinka se nyt noin arka, kun ei aiemmin ole ollut niin siinä selvisi, että naapurin musta iso narttukoira oli rähjännyt ja pieni koira oli sitä pelästynyt. Oma koirani on myös pääväritykseltään musta ja iso, verrattuna tähen pikkuiseen, mutta oli kiva että sai meistä sen positiivisen kokemuksen ja tuli itse oma-aloitteisesti tekemään tuttavuutta. .

 

Lenkki 2 Heti ovesta ulos tullessamme pihalla oli 4 chihua, jotka meidät nähdessään alkoivat haukkua ja hyppiä hihnassa. Omani pysähtyi ja katsoi, muttei reagoinut. Pääsimme muutaman metrin eteenpäin kun talon nurkalla alkoi kuulua kauhea rähinä. Käännyin katsomaan, pariskunta otti auton takaosasta 3 koiraa ulos ja kaksi niistä oli toistensa raiveleissa kiinni. Omani katsoi hetken ja alkoi haistella maata ja tehdä rauhoittelevia eleitä. Lähdimme tien toiselle puolelle toiseen suuntaan. Nurkan takaa meidän edestä meni kaksi chihua, toinen niistä haukkui meille mutta omistaja kiihdytti vauhtia, että pääsi talon kulman taakse. Kun me pääsimme kulman kohdalle, meidän takaa tuli nuori poika terrierin kanssa joka pysähtyi tuijottamaan. Poika hinasi koiran toiseen suuntaa ja se kohtaaminen jäi lyhyeksi. 4 chihua, 3 koiraa autosta, kaksi chihua ja yksi terrieri, kaikki nämä alle 3 minuutissa näkökentässä.

 

41 ohitusta, oma koirani ei reagoinut rähisten kenenkään kohdalla, muutama läheltä piti tilanne kyllä. Kourallinen näistä oli neutraaleja tai positiivisia molemmin puolin.

Lue kokonaan »

Tellington TTouch seminaari Koirankodassa

Lisätty 12.08.2017

Kesäkuussa ennen juhannusrientoja, Koirankodassa järjestettiin Tellington TTouch seminaari.

Itselläni oli kovin vähän tietoa kyseisestä asiasta. Olin tietenkin katsonut youtubesta videoita ja meno näytti vähintäänkin omituiselta. Koirilla oli erilaisia virityksiä hihnoista ja niitä kuljetettiin ikäänkuin labyrinttimaisen kehikon läpi . Sitten löysin sivuston Kiltti Valas , jossa tekniikkaa esiteltiin lempeänä kehotyöskentelynä ja rauhallisilla liiketyöskentelyillä. Tämä kuullosti hyvältä, juuri sopivaa Leeville ja minulle.

Otin yhteyttä Pia Arhio-Lehtoon ja sovittiin koulutuspäivästä Turkuun. Pia on valmistunut TTouch Practitioneriksi 2012 Iso-Britanniassa. Kouluttautumaan hän päätyi oman koiran haasteelliseksi koetun arjen kautta ja sille tielle on jäänyt. On aina yhtä ihana kuunnella kouluttajan omakohtaisia kokemuksia, niistäkin jotka eivät aina menneet niin kuin oppikirjoissa. Oppilas voi kokea samaistumista, joka monelle on tärkeää.

Koulutus oli kaksi päiväinen. Alkuun aloitettiin yleisellä tasolla, Pia kertoi taustastaan ja jokainen koirakkopaikalle osallistunut kertoi lyhyesti mikä koira mukana ja millaiset odotukset koulutuksesta.

Tellington TTouch jakaantuu neljään osa-alueeseen:

Kehotyöskentely, liiketyöskentely, apuvälineet ja yksilön huomioiminen.

Olin erittäin iloinen, että tämä oli koiralähtöistä toimintaa! Luennolla käytiin läpi koirien elekieltä, viestintäsignaaleja. Yksilön huomioiminen tarkoitti juuri sen yksilön oppimista, koiran palautteen antamista viestintäsignaalein ja koiran kunnioittamista. 

Havannointia kävimme paikalla olevien koirien osalta sekä laajemmin läpi. Havannointi antaa meille paljon informaatiota ja sen harjaannuttaminen on hyödyllistä. Havannoimalla koiraa kokonaisuutena, se kertoo meille jännitys/kiputiloista sekä muutoksista niin ulkoisesti kuin käyttäytymisessä.

Huomiota tulee kiinnittää millaiset koiran silmät ovat? Miltä näyttää koiran kasvot? Korvat? Kuolaako koira? Hännän liike ja asennot? Lämpötilan muutokset? Miten koira reagoi kosketukseen? Miltä näyttää koiran turkki ja iho? Oli hauska katsella millaisia turkkeja koirilla oli. Karvojen kasvusuuntien pyörteet tai paikalliset pystyyn nousseet alueet, saattavat enteillä kiputilasta.

Koiran liikkumisessa katsottiin onko se symmetristä? Ontuuko koira? Onko tasapaino kondiksessa? Liikkuuko koira suoraan vai vinossa? Millä vauhdilla koira liikkuu? Millainen sen koko kehon silhuetti/asennot on?

                                     

Tellington TTouch nimensä mukaisesti liittyi myös koskettamiseen koiran eri kehon osiin. Tärkeintä oli, että koiralla on valinnan mahdollisuus ja sen olo pitää olla turvallinen. Kosketuksen tarkoitus on rauhoittaa, laukasta mm. jännitystiloja. Tunnetilan saattaminen balanssiin edesauttaa koiran oppimiskyvyssä, käsittelemään asioita paremmin. Se parantaa myös omistajan ja koiran välistä suhdetta.  Rentoutuessaan myös koiran stressitasot laskevat.

Kosketukset jaetaan pyöriviin , nostaviin ja liukuviin kosketuksiin. Kosketuksilla oli myös hassun hauskat nimet kuten esimerkiksi simpanssi, gorilla, python.

Eri kehonosiin päästiin myös kokeilemaan tekniikoita käytännössä. Teimme harjoitteita toisillemme ja saimme näin tuntumaan miltä sen tulisi tuntua. Kosketuksen ja hieronnan ero on siinä, että kosketuksessa iho liikkuu kevyesti ja hieronnassa pyritään vaikuttamaan lihaksen pintaan asti. Kosketus kevyesti tyylistä huolimatta tuntui rentouttavalta ja miellyttävältä.

Extremein kehotyöskentelyn kosketuksen kohteista oli suu. Sitä emme tehneet vierustovereille tosin mutta videoita löytyy youtubesta. Suun käsittely sopii mm. koirilla joilla on taipumusta haukkua paljon. Kireyttä lihaksiin tulee varmasti.  Tässä myös nousee esiin yksilön kunnioittaminen, kosketusharjoituksia ei tehdä tai edetä, ellei koira ole samalla linjalla käsittelyn kanssa.

Liiketyöskentelyssä löytyi monia variaatioita. Liikkeessä ohjeita sai ohjaaja, miten liikkua, minne oma katse tulisi olla ja mitä omalla kehollaan viestii. Monilla on tapana katsoa koiraansa kulkiessa eteenpäin, jolloin ohjaajan rintamasuuntakin on vino.  Koirien liikkeitä havannointiin ryhmässä.

Liikkumisen vauhti on usein sellainen asia , jota ei tule niin pohdittua. Näissä harjoitteissa sekä ohjaaja, että koira liikkui todella hitaasti, tarkoituksella. Se olikin haasteellista. Hitaasti liikkuessa molemmilla osapuolilla, koiralla ja ohjaajalla on aikaa keskittyä itse liikkumiseen. Hitaasti liikkuessa myös koiran heikommat kohdat tulevat esille.

Liikeharjoitteluissa tehtiin maassa olevien keppien ylitystä, erilaisia ratoja joissa oli käännöksiä sekä erilaisia pintoja.

Apuvälineiden käyttäminen oli mielenkiintoista. Niitä olivat mm. hiusdonitsit, kääreet, tasapainohihna. Jokaiselle koiralle voi räätälöidä tarpeen mukaan. Hihnakäytökseen on käytössä tasapainohihna, joka kiedotaan erilaisin tekniikoin koiran ympäri. Samaan settiin oli 2pistevaljaisiin hihnan kiinnittäminen, jossa hihnan toinen pää oli rinnan edessä ja toinen normipaikalla selän päällä. Hihnan osaan sai kokeilla ohjaajalle avuksi myös kahvaa.

Apuvälineitä oli monia. Hauskimman näköinen härpäke oli tuumintamyssy, joka auttaa koiraa rentoutumaan. Sellaisen voi tuunata itsekin ja ne muistuttivat kuin koiralla olisi ollut alushousut päässä.

Hiusdonitseja kokeiltiin useammalle ja niiden tarkoitus oli, kuten kääreissäkin muokata kehon asentoja/liikettä. Donitsin laittamalla koiran jalkaan, koira on tietoisempi kyseisestä jalasta. Itselle tuli mieleen kinestioteipit, jotka kiristävät kehon mennessä väärään asentoon eli ajatus oli teoriassa sama.

Käytännössä koira joka sipsutti takajalat kovin sumpussa, donitsien kanssa suoristi askellusta. Tai jos koira otti kovin lyhyttä askelta etu-tai takajaloilla , laittamalla donitsit hetkellisesti paikoilleen, koira pidensi ja mahdollisesti nosti jalkaa enemmän. Osalle koirista donitsit eivät häirinneet kummemmin ja osalla taas ne tuntuivat omituisilta. Donitsit otettiin pois mikäli näytti, ettei koira siedä niitä ollenkaan. Harjoituksen ajatus on, että donitsit ovat vain hetken ja sen jälkeen samaa kävelyä tehtiin uudelleen ja katsottiin muuttuiko liike. Muutoksia saimme nähdä ihan omin silmin.

 Kääreiden käyttö rauhoittaa ja parantaa koiran kehontietoisuutta. Sillä voidaan kehittää tasapainoa kun kääreen tunne (tuntoaisti) ja liike (asentoaisti) yhdistyy. Kääreiden käärimisessä oli jälleen montaa versiota, ne voivat auttaa jännitystiloihin, äänipelkoihin (suositellaan takapäähän kääreitä) , matkapahoinvointiin ja yllämainittuihin tasapainoon sekä kehontietoisuuteen.

Kääreet eivät ole tarkoitus olla kireällä ja ne tulee totuttaa koiralle ensin. Kun koiralle laitetaan kääreitä, donitseja tms niin niiden pitoaika tulee olla lyhyt, varsinkin ensimmäisillä kerroilla. Hermosto tottuu kääreeseen ja näin ollen sen vaikutus hiipuu. Tämän vuoksi harjoituksia tehtiin vuorotellen, laitettiin kääre, katsottiin miten se vaikutti liikkeeseen, otettiin kääre pois, mentiin ilman käärettä tai vaihdettiin kääre erilaisella sidonnalla. Koira tulee houkutella liikkumaan.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen seminaari uudesta aiheesta. Paikalla oli erilaisia koiria ja paljon erilaisia tekniikoita päästiin kokeilemaan sekä näkemään. Tässä koosteessa on vain osa, joten jos kiinnostuit aiheesta kannattaa tutustua Kiltti Valas sivuston kautta aiheeseen.

Super kiitokset Pialle kivasta koulutuksesta!  Lämpimästi suosittelen osaalistumaan jos paikkakunnallasi on tarjolla aiheesta koulutuspäivä.

Pääsin Leevin kanssa päivän päätteeksi testailemaan tellingtonia. Teimme kävelyä keppien ja puisen kehikon yli, jossa Leevi ei kovin keskittynyt mihin tassunsa laittaa. Leeville laitettiin myös donitsit takajalkaan ja myöhemmin ristikkäinkin. Takapään koordinaatiokyvyn heikkenemisen vuoksi, tietynlaista kömpelyyttä ja vasemman jalan jäykempää käyttöä esiintyy ja siihen kokeilimme myös kääreiden kanssa sidontoja.  Hidas vauhti meiltä ainakin onnistui =D

Tässä Leevin tyylinäyte takapään kääreen kanssa https://www.youtube.com/watch?v=Q46EVg40N6k

 

 Muista että koiran käsittely tulee olla aina miellyttävä kokemus!

 

Tunnelmia:

Lue kokonaan »

  Leevi - assistentti+ mallikuono

Johanna - Suomenlapinkoiran omistaja, parturi-kampaaja, maskeeraaja, koirien koulutusohjaaja   

"Koirahöpinöitä laidallinen"