Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Ei se päämäärä vaan matka sinne

Lisätty 28.11.2018

Koulutuksellisia odotuksia on paljon. Halutaan, että koira osaa käyttäytyä ja toimia eri tilanteissa niin kuin ohjaaja toivoo. Se helpottaa yhteistyön sujuvuutta ja arkea ylipäätänsä. Entäs sitten kun hommat ei suju? Tällöin usein ohjaaja jumittaa siihen miten koira käyttäytyy ei-toivotusti, sehän on se mikä tulee esiin käytöksenä joka on kaukana siitä mitä halutaan. 

Koira hyppii vasten, haukkuu, pureskelee hihnaa tai puntin lahjetta. Ohjaaja koittaa kaikin keinoin keskeyttää toimintaa ja jopa ojentaa koiraa lopettamaan ei toivottu käytös. 

Sen sijaan, että laitetaan energiaa ja hampaiden kiristelyä ei toivotun käytöksen kitkemiseen, voi olla aika tarkastella tilannetta tarkemmin.  Kun keskitytään vain huomioimaan huono käytös, tulisi keskittyä siihen mitä koira tekee oikein. Niinkin kliseisen lause "sitä saa mitä vahvistaa " pitää hyvinkin paikkansa. Mutta se on kovin vaikeaa olla huomioimatta niitä hampaita puntin lahkeessa tai puoliksi pureksittua hihnaa saati 20kg massaa vasten kehoa. 

Siitä huolimatta, olisi hyvä ajatella, että energiansa voi kanavoida siihen, mitä ohjaaja haluaa koiran tekevän ei toivoton käytöksen sijasta? onko tämä käytös opetettu koiralle? 

Kun koira osaa jotain peruskoulutuksellisia käytöksiä, se ei vielä tarkoita ,että koira osaa toistaa sujuvaa käytöstä, varsinkaan ns. tositilanteissa (esim. ohitus).  Kun tarkastellaan koulutuksen etenemistä, pitäisi keskittyä siihen millaisissa osissa tavoite saavutetaan. Päätä millaisen käytöksen haluat ja sen jälkeen keskity siihen matkaan päästäksesi tavoitteeseen. 

Paljon esiintyy oikomista, tällä tarkoitan sitä, että koiralta vaaditaan valmista sujuvaa käytöstä mutta alkukoulutuksen ja valmiin käytöksen välistä puuttuu paljon osa-alueita , jotka ovat välttämättömiä jotta toivottu ja oletettu tavoite toteutuisi. 

Otetaan esimerkki ajokortin hankkiminen. Ensin opetellaan autokoulussa teoriassa ja käytännönharjoittein taitoja, joilla saavutetaan ajokortti. 

Ajokortin jälkeen, jotta opittu taito voidaan laittaa ns. tositoimiin, tarvitaan tuoreelle kuskille auto. 

Jotta homma toimisi, tarvitaan vielä ne autonavaimet. 

Nämä kaikki kolme osa-aluetta tarvii toisensa toimiakseen. Sitten vasta alkaa se ajelu liikenteessä ja käytännönosuus itsenäisesti.  Ilman ajokorttia ei pääse alkua pidemmälle. 

 

Tämä on hyvin verrattavissa koiran koulutuksen perusasioissa etenemiseen. 

 

Ajokortti symbolisoi koiran peruskoulutusta, niitä peruasioita joita halutaan opettaa koiralle. 

Ilman tätä ei voida vaatia koiralta sujuvaa käytöstä, varsinkin vaikeissa tilanteissa. 

Auto symbolisoi koulutusvaiheiden etenemistä seuraavaan vaiheeseen eli haluttua käytöstä pitää yleistää eri paikoissa, harjoitella häiriöitä/kestoa/etäisyyttä ja sujuvuutta. 

Auton avaimet symbolisoi viimeistelyvaihetta eli käytäntöön pääsemistä, koulutuksessa se tarkoittaa, että aikaisemmat vaiheet otetaan nyt käyttöön siellä elävässä elämässä, muiden kanssakulijoiden seassa. 

Jos koulutuksessa opetellaan perustaitoja (ajokortti)  ja vaaditaan viimeistelyvaihetta (auton avaimet) seuraavaksi, on oikomisen tuloksena se, että käytös ei ole sujuvaa sillä koiralla ei ole vielä pohjaa sille, että se pystyisi toteuttamaan haluttua käytöstä häiriöiden läsnäollessa saati kestoa minkään tekemiseen.  Samalla ohjaajan oma käytös korostuu turhautuneisuutena, koska "kyllä sen pitäisi osata". 

Vielä extremempää on jättää alkuvaiheet pois ja odottaa koiran toimivan kuin unelma , ilman minkäänlaista pohjataitoa. Yleisimmin kuitenkin keskivaihe eli käytöksen yleistäminen on se, mikä jää välistä. Sitä voi kysyä itseltään, kannattaako siis oikoa? Aina voi palata taaksepäin ja harjoitella osa-alueet uudelleen, johdonmukaisesti ja reilulla tavalla koiraa kohtaan, ei vaadita sellaisia asioita, joita ei ole harjoiteltu tarpeeksi. 

Matkan varrella tulee uusia haasteita, kuten tuoreella kuskilla joka on saanut ajokorttinsa kesällä ja käynyt kertaalleen tai kaksi liukkaanajonharjoituksissa, ei takaa sitä että talven tullen olisi homma hanskassa. Tämän voi sitten verrata taasen , että ylläpitokoulutus ja soveltaminen on myös läsnä koiran oppimisen takaamisena ja käytöksen säilyvyydessä. 

Lue kokonaan »

Tunturi-Lapissa

Lisätty 28.10.2018

Tämän vuoden kesälomareissu ja samalla Lappi osa.2 toteutui heinä-elokuun vaihteessa. Kohteeksi valikoitui Muonio, Särkijärvellä. Kilometrejä kertyi koko reissusta läpi suomen noin 2400km. 

Matkaan lähdettiin edellisenä iltapaivänä Turusta pohjanmaalle, jossa ensimmäinen etappi oli yöpyminen äitini luona. Koska asumme eri paikkakunnilla, kyläilyjä on harvemmin, mutta siitä huolimatta Leevi kyllä tiesi mikä on "mummula". Siellä sai aina herkkuja, rapsutuksia ja huomiota yllinkyllin. 

 Ma aamulla auto starttasi Kauhajoelta klo 06. Leevi on jo kokenut matkustaja autossa, huolimatta siitä, että en omista itse autoa.Takapenkillä on jalkatiloihin laitettu äidin tekemät tyynyt "täytteeksi", joten mahdollisuus röhnöttää ja nukkua koko takapenkin alueella oli käytettävissä .  Hemmoteltu? Tiedän =D

 

Reittisuunta oli rannikkoa pitkin ylös , satoja kilometrejä. Eka pysähdys aamutuimaan oli Lapualla huoltoasemalla. Oli lämmin kesäkeli, onneksi autossa toimi ilmastointi mutta juomatauot koiralle ja jaloittelu tuli tarpeen. Jo lähtiessä päätettiin ettei mikään kiire ollut vaan pysähdyttiin sen mukaan mitä tarvitsi. Monenmoista huoltamoa ja kahvilaa tuli matkalla vastaan.

Majoituspaikan (Särkijärven majat) ckeck-in oli joustavat saapumisajat, joka helpotti myös perille menemisen aikataulua. 

Matkan varrella pysähdyttiin mm. Mericampingin uimarannalla, joka sijaitsee pohjanlahden rannalla. Alueella oli mökkejä, kioski ja asuntovaunupaikkoja ja paikka oli melko vilkkaan tien varressa mutta rannalta aukesi mukavat näkymät. 

Ainoa miinus oli rantaan mennessä, että alueella tulikin sitten jonkun matkaajan koira irrallaan vastaan, eikä kovin ystävällisissä merkeissä. Ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Pienen älämölyn kera koira lähti poispäin mutta ei suinkaan sinne mistä oli tullut (asuntoautoalue) vaan alueen toiselle puolelle erään mökin verannalle. Jonkin ajan kuluttua mökin ovi aukesi ja naishenkilö katseli mitä lie maisemia mutta koirasta ei ilmeisesti ollut sen kummemmin ollut huolta. 

Toivoisin ,että jokainen matkustaja/leiriytyjä ymmärtäisi pitää ne matkustavat karvakuonot kiinni ja valvonnassa. Lisäksi kyseisellä alueella oli erittäin vilkas pikatie vieressä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkareitti kulki pitkin suomen ja ruotsin rajan suuntaisesti. Harmikseni näkymät jäivät hieman puiden taakse piiloon, tien kulkiessa suurimmaksi osaksi tiheän kasvuston välissä. Mitä pohjoisemmaksi mentiin , alkoikin näkyä poroja tiellä. Yllätyin miten paljon niitä oli, yksittäin ja porukalla. Viime vuonna Sallaan mentäessä poroja oli vain muutamia, mutta täällä suunnalla niitä tulikin tielle mistä tahansa. Tottuneita ne ovat autoihin, sillä monesti poro vain hengaili keskellä tietä esim. tukkirekankin ohittaessa. 

Poron väri on melkoisesti hyvin tienpintaan ja maisemaan maastoutuva, joten saa tarkkana olla ratissa. Playkaupan kautta löysin sovelluksen joka oli porokello, sen tarkoitus oli kilkauttaa merkkiääntä kännykästä, jos poroja oli lähettyvillä. Alussa sovellus toimikin. puhelin kilautti hälytysäänen ja hetken päästä tiellä tönöttikin poro. Matkan edetessä kuitenkaan ei sovellustoiminta ihan täysin pelittänyt, eli siihen ei kannata tuudittautua.  Ja etelästä pohjoiseen ajaville kannattaa pitää taukoja ,jotta porot eivät jää väsyneiltä silmiltä huomaamatta.                                                     

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Majoituspaikaksi valitsimme  Särkijärven Majat, joka sijaitsi noin 10 km päässä Muonion keskustasta.

Paikka oli juuri sellainen kuin booking.comin palvelun ja kotisivujen kautta oli saanut mielikuvan. Saavuimme noin 19 aikaan illalla perille kaatosateen saattelemana. Päärakennuksen seinästä löytyi infolappu puhelinnumeroineen, johon sai soittaa avaimien saamiseksi. Palvelu oli todella ystävällistä ja tietenkin koiraihmisenä arvostan myös koiraystävällistä majoituspaikkaa. 

Pihapiirissa oli yksi päärakennus, jossa oli vastaanotto ja ruokailut. Särkijärven ranta oli ihan pihan perällä. josta avautui rauhallinen maisema tuntureineen. Rannasta löytyi myös sauna ja soutuveneitä. Omistajat asuivat rakennuksessa pihan reunalla. Perheen koira oli toivottelemassa vieraat tervetulleiksi isossa pihahäkissään. 

Päärakennuksen takana oli punaisia pienempiä mökkejä ja niiden takana oli kaksi ns. rivitalomaista yksikköä, jotka sisälsivät kumpikin talo 3 asuntoa. Jokaisessa oli oma sisäänkäynti ja patio. Rivarien takana mäen noustessa ylöspäin, oli kaksi isompaan ns. paritaloa.  Rivarien ja paritalon suunta oli siten, että näkymä oli rantaa kohden. 

Aamupala kuului mökin hintaan ja oli aivan loistava. Valikoimaa löytyi ja päivän askareisiin oli hyvä lähteä ravitsevan aamupalan jälkeen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mökissä oli oma sauna, keittiönurkkaus yhdistettynä olohuoneeseen, makuuhuone ja ylhäällä oli parvi , johon mahtui vielä pari sänkyä. Koska meitä oli vain kaksi aikuista ja koira, tilaa oli ruhtinaallisesti noin 60neliön asunnossa. Tilat olivat siistit ja keittiön varustelu hyvä. Astianpesukonekin löytyi mutta pyykinpesukonetta ei asunnossa ole. Jos aikoo viipyä pidempään, on mahdollista varata pyykkivuoro erillisrakennuksesta muutaman euron korvaushintaan. Lemmikeistä myös peritään pieni 

maksu/ oleskelusta. 

 

 

 

 

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Särkitunturille, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä majoituspaikasta. Särkitunturia on mainostettu postikorttikuvamaisemastaan, joten pitihän se lähteä katsomaan paikan päälle. 

Eri reittivaihtoehdoista löytyy ladattava esite tästä 

 

Oli helteinen päivä, kuten koko kesänä oli ollut. Leeville laitoin viilennysliivin, jonka päälle kantorepun. Repun sivutaskuissa oli 0.5l juomapulloissa vettä ja ne oli jäädytetty edellisenä iltana pakkasessa. Mukana juomista niin meille kuin koirallekin kulkeutui myös repussa. Ei se kovin yliarvostettua ole tuo nesteytys, vaikka ei rankkoja reittejä olisikaan menossa, helle tekee omat vaikutteensa. 

Reitillä oli jonkin verran porukkaa liikkeellä ja muutamia isoja ryhmiäkin, suosittu kohde siis. Reitin pituus oli 6km (edestakaisin)samaa reittiä ylös ja samaa reittiä alas. Menomatka oli mutkittelevaa. kutakuinkin tasaista nousua ja välillä kumpareista nousua. Polku oli hyvin leveä ja selkeä. Puolessa välissä oli välietappina pieni lampi ja kota, jossa oli grillauspaikka.

 

 

 

 

Särkitunturin laella on pieni lampi, jossa voi käydä uimassa. Ihan korkeimmalta kohdalta avautui kauniit näkymät kauas.                     

                         

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikon mittaisella lomalle kävimme myös pallas-yllästunturin kansallispuistossa. Reittejä on valittavana monen pituisia ja me menimme Taivaskeron reitin ,joka oli 9km pitkä. Tällä kertaa Leevi jäi huilimaan mökkiin.  Taivaskero on kansallispuiston korkein tunturi ,809m huipulla. Reitin voi kulkea tunturin huipulle ja palata samaa reittiä takaisin tai sitten tehdä reitti lenkkinä, joka kiersi tunturien lomassa takaisin lähtöpaikkaan luontokeskukselle. Me lähdimme lenkkikierrokselle.

Pallas-yllästunturin rengasreitit 

Päivän sää suosi lämmöllään ja kevyt tuuli sopivasti viilensi. Mitä ylemmäs kapusi, sen kovemmin tuuli tuiversi. Alkuun leveä sora/hiekka tie oli erittäin helppokulkuista mutta mitä ylemmäs päästiin ,sen kivikkoisemmaksi reitti muuttui. Tässä saikin jalka - ja pakaralihakset tehdä jumppaa. Koska en ole aiemmin tunturien huipuilla käynyt, oli itselleni yllätys ns. rakkakiviksi kutsutut alueet joiden yli vaan piti loikkia, taittamatta nilkkojaan.

 

 

Lepopäiviäkin pidettiin. Yhtenä päivänä viikon aikana satoi koko päivän, jolloin käytiin Muonion keskustassa ostoksilla, turisteille suunnatussa matkamuistomyymälässä tietenkin.  Olen ostanut pohjoisesta muistoksi pipon ja kuten edellisellä reissulla, löytyi uusi pipo myös muoniosta.

Kauppakeskuksessa löytyi myös revontuliplanetaario. Siellä oli pimeä sali penkkeineen ja valkokangas, videon sai pyörimään pyynnöstä non stoppina halukkaille. Valkokankaalle tuli maisemia revontulista ja tarinaa kertoi  kettu repolaisesta, hieman ehkä kornin näköisessä asussa esiintyvä mies. Asu oli varmaan kovinkin lappiteemainen porontaljoineen mutta hymyilyttihän se etelänasuvaa. 

Paikka oli Kiela (Kilpisjärventie 15) , samassa löytyi ravintola, Muonion matkailukeskus ja sisustusmyymälä. 

Törmäsin paikallisia lehtiä ja sivustoja selatessani Vaeltajan risti- nimiseen paikkaan ja se piti lähteä katsomaan. Sateisena ja sumuisena päivänä kiipesimme noin kilometrin matkan nousevaa soratietä pitkin ylös. Mäen päällä oli risti, jota siis Vaeltajan ristiksi tituleerattiin. 

 

Viimeisenä päivänä lähdettiin vielä pienelle Vatikurun luontopolulle n. 3 km reitille johon Leevi pääsi mukaan.

Toivoin , että nyt näkyisi porojakin niin ,että Leevi myös näkee elämänsä ekaa kertaa. Menimme pallas-yllästunturin kansallispuistoon ja jo pihassa on poroja paljon.  Leevi ei ollut moksiskaan, enemmän oli kiinnostunut mitä nameja oli mukana =D Paikka josta polku lähti, seisoi yksi poro ja se piti ohittaa. En tiedä olisiko pitänyt olla pettynyt että Leevin lappalaisvietti ei herännyt pätkääkään vai olla iloinen ja ylpeä siitä kuinka hän vaan toteaa, kappas poro joo-o , anna nami =D  Oli se kumpi vain mutta tämä sarvipää ei aiheuttanut sen kummempaa kiinnostusta mutta sen sijaan, koko reitti oli yhtä gourmet välipalaa Leeville. Kyllä, niitä papanoita ja se olikin suurta herkkua.

 

Oli aika pakkailla kamat kasaan ja lähteä kotimatkalle. Särkijärvet majat saavat kyllä vahvan suosituksen, kelit suosivat, nähtävää riitti ja jäi vielä monelle kerralle. Koiraystävällinen paikka ja paljon hyviä luontopolkuja ja vaellusreittejä. 

Paluumatkalla poikkesimme Lohtajalla , Ohtakarin rantamaisemat olivat mahtavat. Aurinko kimmelsi hiekan pintaan ja vesi oli niin matalalla, että saisi kahlata auringonlaskuun. Ehdottomasti paikka. jossa kannattaa käydä jos Kokkolan seutuvilla liikkuu. 

Tämä ranta on pohjoismaisen yksi pisimmistä rannoista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikumuistoinen reissu Tunturi-Lapissa, onnistunut kohdevalita ja voisin kuvitella hyvinkin lähteväni uudelleen samaan paikkaa. Nähtävää jäi vielä paljon. Lapin leppoisa tunnelma on koukuttavaa, jylhinen maisemineen sekä poroineen. 

Valitettavasti tämä reissu jäi Leevin (2011-2018)n viimeiseksi, mutta sitäkin onnellisempi olen, että ehdeimme nämä kaksi lapin reissua kokemaan yhdessä <3  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue kokonaan »

  Leevi - assistentti+ mallikuono

Johanna - Suomenlapinkoiran omistaja, parturi-kampaaja, maskeeraaja, koirien koulutusohjaaja   

"Koirahöpinöitä laidallinen"

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvagalleria