Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Kieltäminen on luonnollista - ihmisille

Lisätty 07.12.2017

 

Turhautuminen johtaa usein ei toivottuun käyttäytymiseen. Turhautuminen saa alkunsa usein siitä, ettei ymmärretä ja se puretaan tavalla x. Se myös nostattaa verenpainetta ja stressiä. Jos arjessa on paljon tilanteita joita ei ymmärrä, siihen lisätään vielä epämielyttävä palaute, ei varmaan ole epäselvää kuinka stressaavaa arki voi olla. Tämä pätee niin koiriin kuin ihmisiinkin.

 

Uuteen työpaikkaan meneminen on aina vähän jännää, miten siinä yhteisössä toimitaan? Mitkä ovat talon tavat? Omat totutut toimintamallit eivät välttämättä ole ne, joita sinulta odotetaan vaan niitä pitää soveltaa. Jotta voisit sopeutua työtehtävääsi toiminaan työnantajan toivomalla tavalla, jonkun pitää perehdyttää sinut työtehtävääsi. Jos et saa mitään ohjeita miten toimia, kaikki on uutta , yrität todennäköisesti tehdä niinkuin parhaaksi näet. Joskus se toimii, joskus ei. Entäpä kun saisit palautetta, että se mitä teit on väärin, joka päivä? Turhautuminen ei varmaankaan ole kaukana, ottaen huomioon, ettei kukaan ole kertonut, miten hommat pitäisi hoitaa. Työnantajallasi on vastuu perehdyttää sinut ja vasta sen jälkeen olettaa että osaat hoitaa hommasi, eikö?

  

Mietitäänpä sitten koiraa , joka elää meidän säännöstelemässä arjessa. Koiralla on tietyt luontaiset käytösmallit, jotka poikkeavat ihmisten käyttäytymisestä..vaikkapa tervehtiminen, koirat nuuskivat tervehdystiedot takapäästä, me ihmiset kättelemme. Jos emme opasta koiraa, miten haluaisimme sen toimivan, koira tekee niinkuin parhaaksi kokee. Se ei aina ole sellaista käytöstä mitä toivoisimme, mutta tässä vaiheessa pitääkin miettiä, oletko perehdyttänyt koirasi uuteen toimintamalliin (kuin uudessa työpaikassa) ?

 Jos koira saa tekemistään valinnoista vain kieltoja palautteeksi, se turhauttaa. Kuten yllä mainitsin, turhautuminen usein juontaa siitä, ettei ymmärrä tai onnistu. Pelkkä kielto keskeyttää toiminnan, johon moni koiranomistaja tyytyykin. Pitäisi myös osata ajatella, että sen sijaan että kielletään toistuvasti milloin, mistäkin käytöksestä, voisi koiralle opastaa miten sen tulisi toimia sen sijaan.

 

 

Kiellot ovat monimutkainen asia mutta toisaalta hyvinkin yksinkertainen, mikäli sitä haluaa pohtia eri kantilta. Kieltäminen on ihmisille kovin luontaista, yhteistä on toiminnan keskeyttäminen tavoitteena. Se että oppiiko koira siitä jotain, onkin eri asia. Oppihan se, mutta ei välttämättä sitä minkä tulkitset näkeväsi.

Koira keskeyttää toiminnan omistajan kiellosta, mutta tekee sitä uudelleen ja uudelleen jatkossakin. Miksi? Koska koiralle ei ole opastettu, mitä sen sijaan haluataan toimivan. Kielto tulee usein myös juuri tilanteessa tai välittömästi tilanteen jälkeen.

Tehokkaampi tapa on ennakoida. Miten? Tiedosta ne käytökset, joissa koet tarvitsevasi kieltoja. Opeta koirallesi käytöstä , jota haluaisit sen tekevän ei toivotun sijaan. Mieti ympäristön ärsykkeet ja minimoi ne, jotta saatte onnistumisia.

Koira keskeyttää kiellosta toiminnan ja alkaa välttelemään. Omistaja tulkitsee, koira ”oppi” että niin ei saa tehdä. Koirat ovat yksilöitä, herkemmille koirille tämä välttely tarkoittaa, että se on kokenut tiukan äänensävyn/kehon liikkeet/hihnasta nyppimiset jne. epämiellyttävinä/uhkaavina. Koira yhdistää myös epämiellyttävät asiat kuten sen mitä näkee, missä paikassa se on ja mitä se kuulee sillä hetkellä kun epämiellyttävä asia tapahtuu. Kyllä, siinä osallisena on omistaja. Omistaja on yksi elementti tilanteen ympäristössä.

Herkemmille koirille riittää yksi kerta. Toisille koirille kiellot menevät ohi korvien, ne ovat vahvempia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden tulisi saada osakseen epäjohdonmukaista ohjausta tai sen puutteellisuutta jota paikataan kielloilla/pakotteilla. Tämäkin on kovin yleistä, ajatellaan, että koira on ”kovapäinen” ja vaatii siksi tiukempaa kieltämistä. Ihmisten tapa kuorruttaa tarinaa siitä, miksi juuri tämä koira on niin itsepäinen eikä usko muuten kuin kieltämällä, on vain tekosyy sille, ettei haluta muuttaa omaa käsitystään toimintamallista tai eläimen oppimisesta. 

 

Koira oppii onnistuneista toistoista oivalluksen kautta. Yksinkertaisesti se toistaa sille itselleen kannattavaa toimintaa, joka omistajan on osattava muokata kannattavaksi molempia tyydyttävällä tavalla.

Jos kuitenkin ajatellaan, että tulee se hetki kun omistaja haluaa karjaista ja keskeyttää koiran toiminnan välittömästi, pohditaan jälleen oppiiko koira siitä? Kieltämisen tarvetta edeltää jokin käytös joka ei ole toivottua eli koira ei sillä hetkellä ole onnistunut. Eli koira ei pelkästä kiellosta opi toistamaan haluttua toisenlaista käytöstä jatkossa. Sen sijaan koira toistaa sellaista käytöstä, jonka kokee kannattavaksi. Tämän vuoksi, on yleistä että ymmärrys loppuu kesken, molemmilla. Omistaja saattaa kokeilla eri tapoja, kieltoja, huomioimattomuutta, vesipullosta suihketta naamaan, kolistella esineitä ja mikään ei tunnu ”toimivan” kuin ehkä hetkellisesti. Sitten seuraa turhautuminen, jälleen kerran molemmilla.

 

Koira hyppii ihmisiä vasten – omistaja kieltää – nyppäsee hihnasta koiraa alas – koira laskeutuu alas. Mitä koira oppi? Osaako se seuraavalla kerralla olla innostuksestaan huolimatta hyppimättä vasten ihmistä? Jos onnistunut toiminta vahvistaa käytöstä, onnistuiko koira hyppimisen seurauksesta?

 

Sen sijaan, jotta voit päästä vahvistamaan oikeanlaista käytöstä ja hyppimista ei tapahtuisi. Opeta koiralle malttiharjoituksia, mm. odota vihje. Lupa tervehtiä vihjeellä. Ennakoi tilanteet.

Jos kuitenkin tilanne on jo päällä, sen sijaan, että kiellät ääni tiukkana ja kiskot hihnasta, ohjaa koira poispäin. Vahvista sitä kun tassut ovat alhaalla. Tee siis alhaalla pysymisestä kannattavampaa kuin hyppimisestä. Tämäkään ei onnistu ilman harjoittelua.

Koirat palkkaantuvat eri asioista, useille sosiaalisille koirille ihmisen huomio, myös niiden ventovieraiden, on todella palkitsevaa. Tämä taas ruokkii hyppimistä, jos sille ei opeteta vaihtoehtokäytöstä. Kielto ja hihnan kiskasu, ei opeta koiralle miten sen tulisi käyttäytyä ihmisen nähdessään seuraavalla kerralla.

 

Vastuun siiräminen koiralle, on kovin alkeellinen ajattelutapa. Vasta kun olet opettanut koirallesi eri tapoja toimia, yleistänyt niitä eri paikoissa, voit tämän jälkeen odottaa , että koirallasi olisi ainakin ajatus miten sen tulisi toimia.

 

Kuuluisa EI – sana on mörkö. Sillä ei ole väliä vaikka karjuisit Apina- sanaa kun haluat koiran keskeyttävän toiminnan, koska koira reagoi äänensävyysi ja kehonliikkeisiisi. Kun tämä ”apina” toistuu usein milloin missäkin tilanteessa, siitä tulee koiralle vihje jostain ei niin kivasta.

Kaikki kiellot eivät suinkaan ole fyysisiä rankkuja. Yhtä haitallista on olla epäjohdonmukainen, namitella palkkioita epäolennaisista käytöksista vailla tarkoitusta, jolloin tulee vahvistaneeksi milloim mitäkin. Omistaja saattaa viljellä kuin moottoriturpa kaikki mahdolliset kehusanat tauokoamatta, uskoakseen että ,on innostava koiralle ja samalla tulee laimennettua sitä ainokaista merkkiääntä, jolla oli edes jokin syys-seuraus merkitys koiran ohjaamisessa palautteen antamisessa. Välillä sallitaan koiralle mitä vain, välillä kun on kiire/väsynyt/pinna kireällä kielletään nekin mitä aiemmin on saanut tehdä. Siinä ei ole mitään logiikkaa, ei koiran kannalta eikä ihmisenkään.

Koirat oppii 24/7 , myös silloinkin kun me emme ole treenimoodissa. Ole reilu ja pidä johdonmukaiset rajat. Oikotietä ei ole vaihtoehtoisen käytöksen ohjaamiseen ja ennakointipelisilmään. Niitä ei valitettavasti ole jaossa kuin ämpäreita mainostapahtumissa, vaan työn joutuu tekemään itse. 

 

Eniten esteenä kieltojen lentäessä , on omistajan oma ajatusmaailma ja käsitykset, miten asiat tulisi tehdä. Harvalla on, vaikkapa pennun omistajalla tietoa pennun oppimisesta. Kenenkään ei tarvitsekaan olla valmis ja täydellinen koiranomistaja.

Oman käytöksen muokkaaminen, sopeutuminen ja vanhojen tapojen pois jättäminen on oleellista, jotta uudelle tiedolle on tilaa tulla pureskeltavaksi sinne pääkoppaan. Kyseenalaistaminen on tervettä, yhtälailla tulisi kyseenalaistaa toimintapa jossa koiraa on kielletty monta kertaa ja silti se jatkaa. Ja niin jatkaa myös omistaja.

Koiralle kannattamaton toiminta hiipuu, meidän ihmisetn tulisi tehdä samoin. Kun ne kiellot eivät tuota tulosta, olisi hyvä tsekata muut keinot ja miellyttävämmän koirakon suhteenkin kannalta.

Koira määrittelee epämiellyttäväksi kokemansa asiat, ei omistaja. Jos omistajan kielto selkeästi saa koiran säikkymään ja lopettamaan tekemisensä, en paukuttelisi henkseleitä miten hyvin koira ”uskoi” kun sitä kieltää. Sen sijaan ihailtavaa on katsoa, kun koira kuulee esim. merkkiäänen/muu vastaava vihje, joka tulee ennakoiden, koira suuntaa focuksensa muualle kuin siihen mistä seuraavaksi olisi tullut omistajan mukaan ei toivottua.

Olemassa on vaihtoehtoja.