Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Mitä vihjailet?

Lisätty 15.11.2017

 

”istu...istu...istu..ISTU!” Unohtiko koira mitä ”istu” tarkoittikaan?

Joskus taas koira käyttäytyy kuin unelma ja napista painamalla ikäänkuin lukee ajatuksesi ja hyppää vaikka voltin kun pyydät. Toisinaan koira tekee näitä molempia, ”unohtaa” ja toimii unelmana. Saatat ihmetellä miksi, koska se kyllä tietää mitä sana tarkoittaa. Tietääkö?

 

Aiemmassa blogikirjoituksessa viittasin koiran kuuloon ja sitä kautta vihjesanojen toistamiseen yksinpuheluna. Samaisessa kirjoituksessa pohdein myös sitä, että oletammeko koiralta liikaa, jättäen vihjeen käytökselle opettamatta.

 

Vihje on signaali koiralle, tehdä toiminto. Vihjeenä voi toimia myös sanojen lisäksi mm. eleet, kohteet, ympäristö, esineet.

 

Se missä mennään mutkia oikoen, on hokea vihjesanaa taukoamatta tai vähintään robottimaista toistoa sekä heitellä nakkeja ja kehuja vuorotellen tai vaikka yhtäaikaa. Tämä tekniikka on melko sekavaa koiran kannalta.

Yllämainitusta koiralle jää oikean tekemisen merkkaaminen ja siitä seurauksena johdonmukainen palkkio yhdistämättä. Puhumattakaan taustalla toistuvasti kuuluvasta sanasta x, jota koira ei ymmärrä. Omistajasta saattaa näyttää siltä ,että koira ymmärtää juuri sanan merkityksen, mutta sekin on hyvin nopeasti testattu mikäli omistajalta otetaan nakit pois, kehon asento neutraaliksi ja pyydetään vasta sitten kertomaan koiralle vihjesana x.

Vihjeenliittäminen liian aikaisessa vaiheessa (koira ei ymmärrä sana = toiminta) voi turhauttaa koiraa. Se kyllä kuulee sanan mutta ei tiedä mitä se tarkoittaa. Meille ihmisille sanat avautuvat heti, koira taas toimii enemmän elekielen lukijana jossa mennään syy-seuraus=kannattavia toistoja setillä.

Käykö tämä? Entäs tää? koira saattaa tarjoilla ja yrittää randomilla jotain ja joskus se osuukin oikeaan. Yleensä koira tarjoaa vahvinta käytöstään tai mahdollisesti viimeksi harjoiteltua asiaa. Tai sitten on koirat, jotka ovat passivoituneet ja vain nakki herättää henkiin.

 

    Matka kohti sujuvaa käytöstä on varmistaa, että olet opettanut koiralle mitä vihje tarkoittaa.

 

Pohdi:

  • Minkä käytöksen haluat koiralle opettaa?

  • Mikä on lopullinen tavoite käytöksessä?

  • Mitä koulutustekniikoita aiot käyttää?

  • Mitä palkkioita aiot käyttää?

 

Kun olet edellä olevat asiat kartoittanut, pilko tavoiteltu käytös osiin.

Tämä yleensä yllättää monet, kuinka pieniin osiin harjoitukset tulisi pätkiä. Koiralle ison kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, mitä pienempii osiin osaat harjoituksen paloitella, sen nopeampaa eteneminen ja ennenkaikkea luo vahvan pohjan sujuvuudelle.

Liian nopeasti edetty harjoitus kasvattaa epäonnistumisen riskiä. Kun epäonnistuu, joutuu palaamaan harjoituksessa taaksepäin ja harpaten se tarkoittaa, että olette lähtöruudussa. Sen sijaan koulutuksen yksi osa on miettiä harjoitteet niin pieniin osiin, jotta koiralla on isommat mahdollisuudet onnistua. Ja jos tulee huteja, voi palata vain vähän taaksepäin, sen sijaan että pitää palata kokonaan alkuun.

 

Koira toistaaa kannattavaksi kokemaansa toimintaa, joten onnistuneet harjoitteet motivoivat niin koiraa kuin omistajaakin.

 

Mieti siis kriteerit valmiiksi jokaiseen osaan, jotta sinun ei tarvitse lennossa niitä muuttaa / keskeyttää harjoitusta. Koirahan ei voi tietää unohditko jotain tai onko ajoituksesi merkata koiralle oikea käytös kondiksessa. Anna koiralle siis palaute silloin kun se tekee oikein ja palkitse vasta sitten. Palautteen antamisella tarkoitan jotain merkkiä, joka on ehdollistettu koiralle, oli se sitten kehu tai naksuttimen ääni.

 

Vihje liitetään siinä vaiheessa kun käytös on mielestäsi tarpeeksi sujuva. Vihjesana liittämistä käytökseen ei aloiteta ensin vihjesanasta, joka meille olisi kovin luontevaa ohjeistaa verbaalisesti.

Vihjesanalla ei ole mitään merkitystä koiran kannalta, voit opettaa koiran vaikka istumaan millä tahansa vihjesanalla. Vihjesana tulee esiintyä aina saman käytöksen aikana ja siitä seurata vahviste.

 

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, koira katsoo elekieltä ensisijaisesti eli oman kehon käyttö on tärkeää hallita tai ainakin tiedostaa mitä eleitä käyttää käytöstä ja vihjettä opettaessa. Jos olet aloittanut toiminnan houkuttelemalla, eli palkkio on kädessäsi näkyvillä, käden liikkeestä luonnollisesti tulee koiran näkökantilta osa vihjettä. Myös käden meneminen ennenaikojaan namitaskuun, on ehkä yleisin omistajan malttamattomuus. Jos toistat vihjesanaa, eikä mitään tapahdu, laitat käden namitaskuun ja johan alkaa tapahtua. Tässä koira ei opi vihjettä vaan seuraa namikättäsi.

Ylimääräiset eleet/liikkeet voi halutessaan häivyttää pois. Kaikessa niitä ei kuitenkaan ole tarvetta häivyttää. Sinä itse määrittelet haluatko ,että ohjaat käsieleellä vihjeen jälkeen koiraa jotenkin.

Hyvä muistisääntö on ,että uusi asia (vihjesana) tulee ensin, sen jälkeen vanha ohjeistus esim, kädellä ohjaaminen. Häivyttämisessä tämän jälkeen jätetään käsi ohjaaminen pois ja käytetään pelkkää vihjesanaa. Tämäkin tulee edetä asteittain. 

Kohteet toimivat myös vihjeenä, kohteen esille tuleminen toimii jo itsessään vihjeenä. Sheippaamisessa vaikka kosketuskepin käyttö tai alustalle menossa. 

 

                                            Ensin käytös, vasta liitetään vihjesana

 

Kun olet liittänyt käytöksen ja vihjesanan, muista pitää vihjesana kertaalleen ulosannettuna. Vihjeentoistaminen ilman mitään vastinetta ei ole vielä valmis. Palkitseminen useamman toistetun vihjesanan jälkeen (istu,istu,istu ) vahvistaa koiralle, ettei ensimmäisellä kuulemalla tarvi toimia. Palkitse siis vain vihjesanasta haluamallasi viiveellä tapahtuva toiminta. Muu toiminta tai liian pitkä viive jää palkatta.

 

Harjoittelun edetessä, älä unohda yleistää käytöstä. Tee harjoituksia sellaisessa ympäristössä, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos sisätiloissa sujuu hyvin (ei häiriöitä) ja lähdet ulos harjoittelemaan, älä masennu vaikka samainen toiminto ei ole heti sujuva. Tämä kuuluu harjoituksen etenemiseen, tee jälleen harjoituksesta niin helppo ,että koira onnistuu, jolloin pääset taas vauhtiin  erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä.

Steve Whiten teorian mukaan 20-20-20 sujuvaan käytökseen, tarkoittaa: 20 toistoa, 20 erilaisessa paikassa ja 20 eri häiriön alaisena. Lisää voit lukea täältä: http://www.koirakouluvisio.com/artikkeleita/esittelyssa-steve-white.html

 

Vihjeen perusrakennusvaiheet:

  1. kun koira jo tekee toimintoa x

  2. kun koira on aloittamassa tekemään toimintoa x

  3. kun koira ei ole vielä aloittanut tekemään toimintoa x

 

Tämän jälkeen vihjeen varmuuden rakentelussa edetään ärsykekontrolliin, joka tarkoittaa sitä, että koira tekee oikean toiminnon vain ja ainoastaan oikeasta vihjeestä. Sen tulee erotella tuttuja vihjesanoja toisistaan, tulee malttaa odottaa vihjesanaa sekä erottaa se täysin merkityksettömien sanojen seasta. Ja tietenkin nämä kaikki tulisi vielä toimia häiriöiden alla ja eri tilanteissa. Siinä on koiralle opettelemista, yhtä paljon kuin omistajalle pilkkoa koulutussuunnitelmaa. Lopputulos on varmasti molempia osapuolia miellyttävä.

Koulutuksen rakenteesta löydät lisää tästä 

 

 

 

Lähde: Koirakouluvisio – Esittelyssä Stewe White

Onnistu koirasi koulutuksessa - Tommu Wirén , Päivi Romppainen (wsoy 2012)

Naksutinkoulutusta koirallesi – Morten Egtvedt & Cecilie Koste (canis 2013)