Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Neitsyt lapin matka

Lisätty 16.07.2017

Vihdoinkin! Minulla on suomenlapinkoira, koirakouluni toimii koirankota nimellä enkä ollut ikinä käynyt lapissa. Tähen asiaan tehtiin muutos ja juhannus 2017 vietettiin lapissa. Leevi tottakai messissä.

Matka tuli varattua jo todella hyvissä ajoin. Paikka kriteerejä ei sen kummemmin ollut kuin, että lappia sen olla pitää, poroja ja silleen, mitä nyt etelän turisti kuvittelee näkevänsä.  Middle of nowhere oli juuri se oikea paikka.

Varasin mökin Sallan tuvat sivuilta joka sijaitsee nimensä mukaisesti Sallatunturin kupeessa. Mökkivaihtoehtoja oli miljoona tai ainakin siltä se tuntui. Valintakriteerit olivat kuitenkin: lemmikkieläimet sallittu, ilmainen peruutus sekä maksu lähempänä/paikan päällä. Just in case.  Arjessa on niin montaa muuttuvaa tekijää, että olisi harmittanut maksaa mökki etukäteen ja jos jostain syystä x, sinne ei olisikaan päässyt.

Lähdimme tiistaina äitini luokse kauhajoelle, säästääksemme ajomatkasta osan. Ke aamulla aikaisin auton nokkka kohti Sallaa, noin 9h ajomatka edessä. Leevi on autottomuudestani huolimatta kokenut matkustaja, joka ottikin rennosti takapenkillä. Hemmoteltu kun on, äitini (verhoilija) on tehnyt tyynyt takapenkin jalkatilan täytteiksi, joten Leevillä oli tilaa pötköttää. Taukoja piti pitää, lääkkeet ajoillaan, ruokaa, pissatuksia ja että pääsi itsekin jaloittelemaan.

 

Mitä pohjoisemmaksi päästiin, alkoi myös maisemat muuttua. Ehkä hieman karummaksi miljööksi, suota ja todella pitkiä suoria..loputon tie tai sitten se vain tuntui siltä kun kilometrejä oli takana jo kiitettävästi. Kirjautuminen oli sovittu klo 15-16 välille.  Perille päästyämme , avaimet respasta ja kamat mökkiin, jalat kohti kattoa.    

Mökki oli siisti ja näppärän kokoinen. Siihen mahtui olohuone, keittiö, pieni makuuhuone ja tilava pesuhuone saunoineen. Ai niin ja takka. Me emme takkaa käyttäneet mutta nille jotka tykkää ja ehkä tarvetta enemmän talviaikaan. Jos ei muuta niin tunnelmanluojana.

                                                                                         

 

 Jo pelkkä seuraavan aamun lenkki maisemakin oli patikointia. Melkoisen erilainen miljöö kuin kotona lähiössä. Mökin välittömästä läheisyydestä lähti heti suoalue, jonka yli meni pitkospuut.

Respa + ravintola oli vajaan 100m etäisyydellä. Mökkialue oli ajotien vieressä ja tien toisella puolella oli Sallan holiday hotelli ja lisää mökkikyliä. Poropuisto sijaitsi n. 3km päästä majoituspaikasta.

 

Netistä löytyi eri reittivalikoimia patikointiin ja yleensäkin tietoa alueen palveluista. Melko pian kävi selville, että kesäaika ei lapissa ole kovin ruuhkaisaa. Saimme kutakuinkin olla koko loman (8yötä) keskenämme. Muutama muu vieraili satunnaisesti ja yhteensä taisi olla 5 mökkiä varattuna samaan aikaan.  Talvella oli hiihtokeskuksen palvelut, moottorikelkkasarafit, huskyajelut jne. Kesällä patikointi ja pyöräileminen, frisbeegolf olivat ensimmäisenä tarjolla.

Olimme muutamaa päivää ennen juhannusta paikalla ja suurin osa paikoista, kuten poropuisto ja ravintola toiminta oli auennut vain muutaman päivää ennen., Sallan keskusta oli 10km päästä mökeistä ja sieltä löytyi kauppapalvelut, niin matkamuistomyymälä kuin ruokakaupat ja apteekki.

Matkassa oman jännityksensä toi se, että epileptikon koiran kanssa matkustamisessa on mat haasteensa. Meillä kun tuo kohtaustiheys on vielä kohtuullisen lyhyt, kalenterista laskin että saattaapi osua juurikin juhannusviikolle. Ennakkoon sitten hain apteekista diabamit ja että kaikkia lääkkeitä oli tarpeeksi. Selvitin sallan eläinlääkäri vaihtoehdot. Sallassa on kunnaneläinlääkäri, jossa päivystys. Isompi ell ketju/asema olikin sitten 100km päässä Rovaniemellä johon ajaisi parin tunnin verran. Lisäksi tämä asema oli kiinni juhannuksen. Ei ihan hirveästi lohduttanut eikä ainakaan laskenut omia stressitasoja, "mitä jos" nakersi takaraivossa vaikka täysin tietoinen ettei näille voi ennakkoon mitään jos tilanne tulee.

 

Lähdimme levätyn yön jälkeen tutustumaan ensimmäiseen patikointi reittiin. Ämminsuonpolku, joka oli muutaman kilometrin pituinen ja lähti aivan mökin nurkilta. Leevin kahden päivän matkustaminen , turusta kauhajoelle ja sieltä sallaan, piti ottaa huomioon ja lyhyt reitti sopi siis meille. Polku oli hyvin merkitty ja helppokulkuista pääosin. Muutamat pitkospuut ja pientä kiipeämistä kapeammalla polulla metsässä. Alkuun tuotti hankaluuksia kulkea pitkospuilla koiran kanssa. Leevi oli sitä mieltä , että jälkimmäisenä kulkiessa piti päästä ohi. Keskimmäisenä kulkiessa, Leevi pysähteli ja koitti kääntyä minuun päin kapeilla pitkospuilla. Molemmissa lopputuloksena räpiköintiä puoliksi suossa.  Paras järjestys oli minun kulkea edellä ja Leevi keskellä, jolloin vielä jälkimmäisenä tuleva ehti nappaamaan valjaista mikäli tuli huti. Kyllä se alkoi luontumaan ekan päivän jälkeen.

 

Luonnossa oli ihanan rauhallista. Muutama muukin retkeilijä tuli vastaan. Hieman mielikuvitus laukkasi ja mietein koska puskasta pöllähtää karhu porojen sijaan.

Sää oli pilvistä, aamuisin jopa rapsakan pirteä mutta muutamina päivinä sai nauttia auringonkin näyttäytymisestä.

Toisena päivänä valitsimme n. 5km reitin joka kulki osan matkaa Ämminsuonpolkua pitkin. Tahdin määräsi Leevi. Maastossa oli niin kangasmetsämäisiä teitä kuin pitkospuita, kalliolle metsässä kiipeilyä, rappusia muutamissa kohtiin sekä ihan autolla mentäviä hiekkateitä. Maisemat nousivat sen verran korkeammalle, että näki sallatunturit eri puolelta. Päivä oli aurinkoisin koko loman aikana, joten osui hyvin päivä ja reitti valinta yksiin.

  Evästaukoa pidettiin siinä vaihessa kun eteen tuli tolkuttoman pitkät portaat alaspäin. Normaalisti siinä ei olisi ollut mitään, mutta Leevin takapään koordinaatio ei ole ihan ennallaan sekä normaalia enempi liikunta väsyttivät karvapöksyä ja portaat olivat pienemmässäkin mittakaavassa hankalat. Tassut jäivät väliin ja askelmat eivät osunneet kohdilleen. Tuumaus - ja tankkaustauon jälkeen, Leevi pääsi liftillä alas. Oli se huvittava näky mutta minkäs teet.

 

Reiteillä pidin Leeviä vapaana. En tiedä kuinka sallittua se oli mutta sen verran tarkkailin ympäristöä, jos tulee muita vastaan tai niitä kuuluisia poroja, niin kytken koiran. Muutoin oli kiva, että Leevi pääsi vapaana juoksemaan ja kiipeilemään, hyvää kuntoilua sekä erilaista hahmottamista etenemiseen.  Polulla oli myös yksi haasteellinen ylitys, pitkospuut jotka olivat puoliksi uponneet ja siihen oli aseteltu kiviä, lankun paloja jne. Kuten aiemmin mainitsin Leevin sihtaaminen suoraan pitkospuilla oli hieman hakusessa ja nyt piti siis itse loikkia palikoilla sekä pitää koiraa linjassa ja mahdollisesti nostaa 30kg suosta. Jep. Siitäkin selvittiin kuivin nahoin vaikka olin aika epätoivoinen. 

Lomalla parasta oli ja on, kun ei tarvitse kellon kanssa juosta kilpaa. Se tunne, että vuorokaudesta loppuu tunnit, unohtui kyllä hyvin. Maiseman vaihdos auttoi kummasta. Toki hektisen arkeni vuoksi, palautumiseen kului monta päivää, suhteellisen kroonista väsymystä sain kuitenkin kuitata päikkäreillä eikä kiire ollut mihinkään.

 Kävimme kiipeämässä Sallatunturille (pieni)  ja kiertämässä hotellin läheisyydessä olevan Karhulammen. Leevi ei oikein uimisesta välitä mutta kahlaili minimaalisesti. Uimarantakin löytyi, mutta se oli kielletty koirilta. Poropuistossa oli mahdollista mennä kävelemään reitti maksua vastaan, jossa porot oleilivat. Sinne ei koiria saanut viedä, joka sinänsä ihan ymmärrettävää. Poropuistossa oli turistikauppa ja joka lähtöön löytyi matkamuistoja. Paikasta sai myös cateringpalvelut, josta tilasimmekin ennakkoon poropaistia paikalliseen tyyliin. Tilaus hoitui kätevästi netin kautta ja maksu paikanpäällä. Annoskoko oli todella reilu, yhdestä annoksesta riitti kuvauksen mukaan 4:lle henkilölle ja se kyllä piti paikkansa. Leevillekin kelpasi.

 Pari päivää tuli pakollista totaalista lepoa, sillä Leevi sai yhtenä aamuna kohtauksen. Sen jälkeen huilattiin ja otettiin rauhallisesti. Onneksi tämä episodi jäi yhteen kertaan eikä tarvinnut lähteä lääkäriin.

Paluu matka alkoi. Tähen mennessä poroja oli näkynyt muutama vilaus tien varressa kauppareissuissa mutta paluumatkalla niitä olikin sitten enemmänkin liikkeellä. Värityskin sopeutui liiankin hyvin maastoon, joten tarkkana sai olla. Leeviltä taisi mennä porojen näkeminen täysin ohi, sillä hän otti zetaa takapenkillä.

Paluureittinä tultiin eri puolta takaisin kuin tullessa. Kuusamo, Kuopio, Jyväskylä, Tampere akselilla. Matkaan kului 13h ja illalla klo 22 jälkeen oltiin kotona. Onhan siinä istumista ja kilometrejä.  Maisemat olivat kauniita keski-suomessakin. Virkistäviä järvimiljöitä vilisi ja erilaisia campingalueita. Ei olisi hassumpi idea mennä seuraavalla lomalla ihan mökkeilemään sellaisiinkin maisemiin.

 

 

Kaiken kaikkiaan mukava lapin reissu. Palvelut pelasi, majoitus oli siisti, henkilökunta ystävällistä. Hintataso majoituksessa oli 520€/8yötä. Lemmikistä veloitettiin 25€/ oleskelu.  Rauhallista lomaa kaipailevalle oikeinkin sopiva paikka, ainakaan juhannuskaan ei tuonut paikalle bileporukkaa. Voisin kuvitella että talvella voi olla enemmän viihteeläkin olevia lomanviettäjiä.

Kaikki oli lähellä vaikka tuolla etäisyydet olivatkin suhteelista. Siinä missä siellä oli mainos Kuusamon prismasta 100km, meillä päin on mainokset abc 2km. Kahvipysähdyspaikkoja löytyi tarpeeksi reitin varrelta.

Kyllä kotiin on silti aina yhtä ihana palata. 

 

Kuvagalleria

Kuvagalleria