Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Koirankotashop 

Kotamatto

Lisätty 22.10.2017

Minulta usein kysytään mikä kotamatto, miten se tehdään?  Tässäpä kotamatosta koostetta. 

Mikä on kotamatto? 

Kotamatto koostuu hapsuista jotka on sidottu mattopohjaan. Sitä käytetään koiran virikkeellistämiseen. Virikkeellistäminen on puuhastelutapa koiralle, joka saa tyydyttää koiralle lajinomaisia tarpeitaan, kuten nenän käyttöä + etsimistä.  Tätä virikkeelistämistä voi tarjota koiralle sisätiloissa kätevästi.

Koiran hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan lajinomaisia tarpeitaan, kuten jo mainittu nenän käyttäminen. Lisäksi etsiminen, kaivaminen, erilaisten esineiden tutkiminen, juoksemista, pureskelua. Nämä ovat täysin luonnollisia asioita koiralle. Mikäli näitä tarpeita ei tyydytetä, saattaa käytöksiä purkaantua ei toivottuina sekä ei sallittuihin kohteisiin. Kotamatto on melko edullinen vaihtoehto turhautumien kasaantumisille. Lajinomainen käytös rauhoittaa ja tasapainottaa koiraa. 

Miten kotamattoa käytetään? 

Maton hapsujen sekaan laitetaan koiralle mieluisaa etsittävää kuten kuivaruoka nappulat tai nameja. Mitään tahmeaa ja märkää ei suositella, ihan siisteyssyistä. 

Omistaja on tässä valvovana tahona, anna koiran rauhassa etsiä piilot. Tarkkaile kuitenkin ettei koira ala järsimään hapsuja, vaan ainoa mitä koira saa irti matosta on sinne laitetut namit/nappulat. 

Miten kotamatto tehdään? 

youtube tarjoaa monia videoita snufflemat nimellä. Kotamatto on meidän versio nuuskuttelualustasta. 

Kotamaton teen kuramattopohjasta, jonka leikkaan ensin sopivan kokoiseksi palaksi. Tämän jälkeen reikiä mattoon tehdään kolvilla. Reikiä on todella monta, kuten kuvasta näkyy. n. 15 reikää per rivi, siitä voi päätellä määrää.

Tämän jälkeen leikkaan hapsut, pääsääntäisesti fleecestä. Hapsun pituutta voi vaihdella, suosituin on ollut ns. keskipitkä. Lyhyestä hapsusta löytyy helpoiten piilot, keskipitkässä menee tovi kauemmin ja pitkässä hapsussa, koira saa tunkea kuonoaan syvemmälle. 

Kun hapsut on leikattu ja pilkottu sopivan pituisiksi, ne pujotetaan 1 hapsu/2reikää läpi maton. Lopuksi hapsut sidotaan. Helppoa vai mitä? Ei tässä kauheasti käsityötaitoja vaadita, mutta kärsivällisyyttä ja näpräämistä. Monella se jääkin kokeiluasteelle. Silloin kannattaa kääntyä Koirankotashopin puoleen ja tilata matto verkkokaupasta

Materiaalit

Kuten mainittu, pohja on kuramattoa. Siinä on kumipohja joka pitää mattoa jonkin verran lattialla paikoillaan. Hapsuina käytän fleeceä. Muutamia matonkuteista tehtyjä versioitakin on sekä niiden sekoituksia. Sukkismatto eli sukkahousuista tehty matto oli kiva, mutta sukkahousuja kului tolkuton määrä joten materiaalipulan vuoksi hankala toteuttaa.  Hapsuja voi tosiaan tehdä melkein mistä tahansa, minkä ajattelee sopivan käyttötarkoitukseen.

Entä sitten fleece. Useimmissa keskusteluketjuissa, joissa on aiheena virikkeistäminen, tulee esille fleecen haittapuolista puhujia. Miksi? On tutkittu, että fleecestä irtoaa pesun yhteydessä muovihiukkasia, jotka pesuveden joukossa päätyvät ympäristön vesistöihin. Lue artikkeli aiheesta tästä.

Aiheesta puhutaan koneella tapahtuvasta pesusta. Eli fleeceen kohdistuu melkoinen mekaaninen rasite, sekä vesi ja pesuaineet. Muovihiukkasi on myös niissä naamarasvoissa ja meikeissä , joita kasvoihisi laittelet. Mutu tuntuma keskustelussa on esille noussut mielipide että fleecestä irtoaa näitä hiukkasia koiran sitä nuuskutellessa, kertyvät keuhkoihin. Kuullostaa ikävältä. Voi olla ja voipi olla että ei. Tästä ei ole mitään etsimisestäni huolimatta löytynyt tutkittua tietoa. Jos joku sellaisen bongaa niin saa valistaa minuakin lisää =) Mutta siihen asti tämä on vain esitetty mutu mielipide. 

Fleeceä käytetään paljon vaatteissa ja vaatteita pestäänkin enemmän kuin kotamattoa on tarve. Mitä sitten tähen nuuskuttamiseen tulee, niin arjessa on paljon asioita, jotka nuuskimisen kautta pääsevät elimistöön/keuhkoihin. Yksi inhottavimmista on mm. katupöly, kyllä sitä menee koiran keuhkoihin yhtälailla kun ihmisenkin. Eli koira altistuu monille asioille. Maalaisjärki mukana, jokainen voi itse tehdä omat johtopäätöksensä. 

Käyttämällä esim kangasta, ei voi välttyä tekstiilipölyltä. Kankaan reunat usein myös rispaantuvat. Pyyheliinasta vasta irtoaakin ylimäärästä (testattu on). 

 

Mihin kotamatto ei ole tarkoitettu?

Kotamaton idea on tarjota rauhoittavaa tekemistä, joten kotamatto ei ole aktivointilelu jota riepotellaan. Koirasta riippuen, voi omistaja olla alussa mukana jotta koira malttaa etsiä namit. Kotamattoa ei tule myöskään jättää näkyville, kun et ole kotona, juuri sen vuoksi että tämä virikkeellistäminen tulee tehdä valvotusti. 

 

Kotamatto on kasvattanut suosiotaan koko ajan. Se on erittäin näppärä ottaa mukaan ja oiva lahjaidea. Kuten yllä saatoit jo päätellä, kaikki kotamatot tehdään käsityönä. Materiaalit sovelletaan uuteen käyttömuotoon. Mattojen väriskaala riippuu täysin mitä on saatavilla, joten siksi matot ovat pitkälti myös uniikkeja. 

 

 

 

Lue kokonaan »

Hyvä, paha kasvattaja

Lisätty 17.10.2017

Se mikä inspiroi minua kirjoittamaan tämän pohdinnan, osuu juurikin tuohon ohjeiden antamiseen. Ne tiedot jotka ovat ehkä "toimineet" 70-luvulla, kun paremman puutteessa ei ollut nykyistä määrää tietoa mm. koiran oppimisesta, sen kasvuympäristön vaikutuksesta, on jäänyt joillekin syvälle muistiin. Eli tietoja päivittämättömiä kasvattajia , jotka sujuvasti jakelevat milloin mitäkin keinoja siihen, että koiran käytös saadaan kuriin. Toki vaikka tietoakin tulee lisää vuosikymmenten saatossa, löytyy oma kastinsa nämä mielensämuuttumattomana pitäjät, joiden punainen lanka on "näin ollaan aina tehty, miksi muuttamaan". 

  • Kasvattajilla on merkittävä osa pennunhankkijan elämän vaiheessa. Näin ollen kasvattajalla on vaikutusvaltaa, hyvässä ja pahassa. 
  • Kasvattaja on monelle ensimmäisen pennunostajalle auktoriteetti, jota ei todellakaan kyseenalaisteta. Kasvattajahan on alansa ammattilainen. 
  • Kasvattaja on pennunomistajan tuki ja turva, niin ylä-kuin alamäessä.
  • Kasvattajan oletetaan olevan kaikkitietävä ja ongelmien ehkäisyssä sekä niiden tullessa esiin, otetaan yhteyttä neuvoja kysyäkseen. Neuvot riippuvat minkä tyypin kasvattaja on kyseessä.
  •  Parhaissa tapauksessa kasvattajan tuki toimii läpi luovutetun pennun elämänvaiheet, huonommassa tapauksessa lunastuksen jälkeen alkuperäinen kiinnostus pennun uutta kotia kohtaan kummasti laantuu. 

Olen työni kautta törmännyt milloin mihinkin tapoihin pennun kanssa ja kuullut erilaisia väitteitä. Kysyessäni miksi, saan usein vastauksen "kasvattaja sanoi niin".

Onko kasvattajan sana laki? No eipä ole ei, mutta koska pennun omistajalle kaikki tietotulva ylittää käsityskyvyn ja kokemusta ensimmäisen koiran kanssa on puhallettavat nolla, johonkin se on uskominen.  Kasvattaja on ideaalissa tilanteessa kannustava opastaja.

Jotkut toteuttavat orjallisesti kasvattajan neuvoja ja toiset arkea opetellessaan alkavat tekemään omia valintoja, sillä tiedonhaluiset kyllä osaavat hakea lisää tietoa oppiakseen. Kaikkia kasvattajan neuvoja ei tietenkään pidä sivuuttaa, sillä heillä kuitenkin on huomattavasti enemmän kokemusta kasvattamistaan roduista ja valistamisen arvoista asiaa. 

Onni on jos kohdallesi osuu kasvattaja joka huomioi koiran lajinomaiset-sekä rodunomaiset käyttäytymistarpeet ja -mallit ja kertoo niistä mihin tämä rotu x on jalostettu.  Varmistuu siitä, että pentu ei päädy sellaiseen kotiin, jossa ei ole valmiuksia tarjota pennulle oikeanlaista kasvuympäristöä. Kasvattajakaan ei ole selvännäkijä mutta kokeneemmilla varmasti alkaa kehittymään tietynlainen "tutka" ostajien joukosta. Hyvä niin. 

Koiramme lehdessä on ollut muutamat kirjoitukset kasvattajista, jotka jäljittelevät emon rajojen asettamista. Me emme ihmisenä (eri lajina) kuitenkaan täysin voi matkia identiteettisesti koiraemon toimintaa. Tämä on hieman ristiriitaista, sillä omistajan suunnasta tulevat oikaisut, yhdistyvät koiralla myös omistajaan eikä positiiviseksi asiaksi. Tähän kategoriaan kuuluu koiran selättäminen, muriseminen, niskasta nostaminen, kädellä "näykkäisyn" jäljitteleminen. Edellä mainittuja perustellaan sillä, että niin ne toiset koiratkin tekee.Pystytkö sinä ennen fyysistä oikasua viestittämään mm.korvillasi/hännälläsi signaaleja? Minä en ainakaan.  Eli unohtuu myös, ennen kuin kaksi koiraa fyysisesti "asettelee rajojaan", ne kyllä viestivät kehollaan ennakkoon. Koirat ovat kuitenkin kohteliaita eläimiä ja enemmin välttävät fyysistä selvittelyä/mielipiteensä esille tuomista. 

 

Sitruunapannat,suihkepullot, kolinapurkki, syö ruoka ensin, ole pomo koirallesi ja näytä missä arvojärjestyksessä koira on laumassasi. Nämä neuvot ovat kovin yleisiä. Välineratkaisuilla hoidetaan yleensä vain oiretta, ei syytä. Koira haukkuu kerrostalossa, pennunomistaja saa ohjeeksi suihkauttaa vettä kuonolle tai laittaa sitruunapannan. Jos se ei toimi, niin heitetään kolinapurkkia. Pennunomistaja kokeilee ja toteaa vau, se toimii, koska koira hiljeni. Nyt se jo hiljenee kun vain näkeekin kyseisen tarvikkeen. Hienoa, koirasi on pelkoehdollistunut (ei hyvä).

Entäs sitten pissaaminen pennuilla? Sisäsiisteys kun vaan kestää ja kestää, omistajaa tuskattuttaa ja saa ohjeeksi työntää pennun naaman pissaan, torua kun se pissaa sisälle ja kehua kun pissaa ulos. Oikein mallikkaasti epäjohdonmukaista ja jotkut pennut alkavat pissaamaan enemmän omistajan ollessa poissa, koska torumisesta se ei uskalla pissata. 

Kynsien leikkuu ja harjaaminenkin on hankalaa kun pentu vaan kiemurtelee, puree käsiä jne. Pennunomistaja saa ohjeeksi pitää pentua niin kauan paikoillaan kunnes se rauhoittuu. Ongelmana tosin on se, että kun pentu lakkaa rimpuilemasta, se ei ole täysin rauhallinen. Oire eli rimpuileminen loppui, mutta tykkääkö pentu siitä käsittelystä nyt enemmän? Sylistä tulee arempien yksilöiden kanssa jatkossa epämiellyttävä paikka. Vaihtoehto on pilkkoa tämäkin totutteli niin pieniin, ettei pennulle tule tarvetta rimpuilla. 

Lemmikkitarvikekaupan omistaja sanoi, että koiranomistajat ovat todella arastelevia vaihtamaan ruokamerkkiä. Miksi? Koska kasvattaja sanoi ,että tätä x merkin ruokaa pitää syöttää. Tässäkin on ihan sallittua käyttää maalaisjärkeä. Jos suositeltu x merkki on hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja sopii lompakollesi, koira voi hyvin, mitä sitä muuttamaan eli pitäydy siinä. Jos jokin edellä mainituista kuitenkin ei osu kohdilleen, on ihan ok katsella vaihtoehtoja. 

 

Hyvän kasvattajan tunnistaa siitä, että kennelissä/kotikennelissä koirilla on hyvä oltavat. Ne näyttävät hyvinvoivilta, saavat ulkoilla jne. Pennunomistajalle annetaan monipuoliset ja selkeät ohjeet pennun kanssa yhteiselämän alkuun, suosin kirjallisia jotta niitä voi myöhemminkin kertailla. Eipä olisi ollenkaan huono idea, että kasvattaja osaisi vinkata myös uuden kodin paikkakunnalta kouluttajankin (pentukoulut). 

Hyvän kasvattajan tunnuspiirteet on myös aito kiinnostus ja opastamisen taito. Kynnys kysyä mieltä askarruttavia asioita kasvattajalta, ei tulisi olla liian korkealla. 

On hyvä kuitenkin muistaa, että pennunomistaja on se ,joka asuu kasvavan koiran kanssa päivittäin. Jokainen koira on yksilö, myös rodun sisällä on eroja. Mikäli saat sellaisia ohjeita, jotka itseäsi mietityttävät, niitä ei ole pakko tehdä vain koska kasvattaja niin sanoo. 

 

Yhteisissä koiratapahtumissa kulkeminen saman kennelin koirien kanssa, on parhaimmillaan mukavaa yhteishenkeä, tilaisuus nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Kannustamista kisoissa/näyttelyissä. Pentutapaamisia, kasvattipäiviä. Eli vietetään mukava päivä koiramaisissa merkeissä.

Kääntöpuolena on sitten nämä reissut, jossa melkein vaaditaan osallistumaan esim. näyttelyihin ja paikan päällä koiranomistaja jää omilleen. Sitä ennen on tehty kyllä selväksi mikä sijoitus/tavoite tulisi saada ja luodaan onnistumisen paineita koiranomistajalle.  Nämä ovat surullisia tarinoita. Siinä kasvattaja on kuin paha äitipuoliroolissa konsanaan. 

 

Tässä vaiheessa voin olla tyytyväinen, että  oman koirani kasvattaja, antoi valita uroksen huolimatta, että yleisesti suositaan narttua ensimmäiseksi koiraksi. Ja siitä, että meitä ei pakotettu mihinkään näyttelyihin =D Sain tehdä ihan omat päätökset minne ja missä osallistutaan. Mukavia kisareissuja on takana monta. 

 

Toivon että jokainen kasvattaja, miettisi millaiset vaikuttamisen mahdollisuudet hänellä on pennun omistajaan ja koirakon yhteisen elämän alkuun.  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue kokonaan »

  Leevi - assistentti+ mallikuono

Johanna - Suomenlapinkoiran omistaja, parturi-kampaaja, maskeeraaja, koirien koulutusohjaaja   

"Koirahöpinöitä laidallinen"